27.05.2017

Ei lämmintä näy ei kuulu, vaan ei kuitenkaan pakkasta.Lämmintä reilut kahdeksan astetta näyttää mittari.Siis nenä tuulta kohti ja vaatetta päälle , kyllä siellä tarkenee eikä ainakaan vielä sada.
Maamiehet voivat jatkaa myöhässä olevia kylvöjään.Myöhässä…sekin riippuu mihin vertaa.”Ennen vanhaan”ja miksei vieläkin, maamiehet vaimoineen tiirailivat almanakkaa ja kuun kehittymistä, nykyinen tiede ei kylläkään ole samaa mieltä vaan usko huomiseen on sama.
Elikkä vanhankansanuskomus ja kirjoitettu tieto taivaankappaleista ennustaminen, minkä mukaan he työskentelivät, toukokuu on syntyntynyt eilen ja ihan ajassa sen mukaan mennään….no ne vastuu päivät sitten…yksi ainakin minun kavereista täälläkin tietää nämä jutut… 🙂
Harmi , kun ei aikanaan tullut kirjoitettua muistiin nyt niitä ois mukava katsella , eipä taho olla keltä kysyis…
Kuitenkin yksi asia Kalevaa lukiessa jäi toistumaan mieleen ;melkein kaikkia asioita voi säätää, säätä ei.
Näillä valmistaudutaan jatkamaan tätä päivää iloisuus ja kiitollisuus olkoon kanssamme.

19.05.2017

Poissa on luminen valkeus
kukaan ei varmaan kaivannekaan
tähän aikaan ainakaan.
Nurmikko vihreydeksi nyt vaihtuu
vettä on lammikot pullollaan.
Siitä se meille kesää jo lykkää
lämmintä mittari kymmentä näyttää.
Hartaana käypi nyt jokaisen mieli
multaakin päästä tonkimaan,
valppaana katsoo silmät monet
joko käteni multaan upottaa saan.
Vaikka ei suuria peltoja ole, voi
kyntensä alle multaa vähemmsätäkin laittaa
sitten on tunne kuin maamiehen ikään
siemenet itämistä odottaa.
Huolta ja iloa monenlaista , kunnes
satoa kerätä saa.
Pienikin kasvi huoltajaa kaipaa
niinkuin ihminen alusta alkaen.
Olkoonpas päiväsi työtä ja touhua
lepoa taikka nyt aikaa muuta
eläpä turhia murhetta kanna
otetaan ilo irti,päivä kerrallaan.

17.05 2017

42- vuotis hääpäivämme.

12.05 2017

Lapsenlailla iloisena mieli- sekä askel keventyy, jos saa vielä leikkiin mukaan pojan, oman lapsen synnyttämän,
silloin leikkiin mukaan nauru tulee
joka pysyy ja nuoreksi myös mummun mielen saa.
Näitä päiviä ei kukaan , joka lasta rakastaa
antaisi pois ei mitenkään
vaan päivästä jokaisesta juhlan tehdä voi.
Joka säilyy mielensopukoissa värikkäänä, kirkkaampana
kuin mikään muu
kantaen päivät harmaammatkin, lohtua varmaan eloniltaan tuo.
Äitiyttä siis kukaan meistä , ei nyt pois antaa vois,
kaiken kauniin luokse kantaa,ilon onnen meille suo. <3 <3

toukokuun 11 päivä.

Viheriöimätön nurmikko on saanut valkean peitteen ,ihan silmiä häikäisee.
Harakka on nopea lintu.Aina joskus seurailen niiden touhuja.Ei ne kunnioita toisien omaa, eikä anna pienemmille mahdollisuuksia, jos vaan itse pääsevät niskanpäälle, sanan varsinaisessa merkityksessäkin.
Ruoka on tietenkin meillekin jokaiselle elinehto, vaan se millä tavalla elantomme hankimme on jokaisen päätettävissä melko pitkälle, rehellisyys ja toisen kunnioittaminen on mielestäni niitä tärkeimpiä elämänehtoja.
Voidaan tietenkin harakastakin sanoa , ettei se osaa ajatella, vaan eihän se tietenkään ole puolustus , jos ei osaa ajatella….
Niin siitä harakan touhuista ajattelin kirjoittaa , kuinka se on viisas lintu.
Ensin se nokkeluudellaan ajaa pikkulinnut naapurin sämpylä-apajilta pois, vaikka olisi siinä syödä kaikkienkin.Mustatvarikset ja naakat ne antavat olla, koska eivät vahvemmilleen voi mitään.
Yhtenä päivänä auringonpaistaessa seinänvieriin lämpimästi , mihin ei tuuli päässyt.Menimme katsomaan , mitä harakat nauraa ja räkättää niin iloisesti.Iso sammakko oli kylmän kangistamana tullut lämmittelemään, vaan olipas harakka nokkela lintu sen huomannut ja kutsunut kaverinsakin,pään olivat kerenneet nokkia , kun saivat äkkilähdön.Oppivatkohan , ei kannata nauraa ja iloita saaliistaan , ennenkuin se on ihan varmasti nautittu.
Toisena päivänä lensi järripeippo ilkkunaan ja pökerty, en kerennyt kissaakaan sanoa, kun harakka lentää liihotti ja korjasi linnun parempaan talteen, meni naapurin varastonkatolle nauttimaan ateriaa ja nauroi makeasti.
Minua säälitti lintuparka jonka avuttomuutta käytettiin hyväksi.
Näin se menee.
Nautitaan päivästä tästä luonnonihmeitä ihmetellessä ja ollaan toisillemme armollisia.

toukuun kuudes.

Joskus toivoo jotakin
toivoo ja uskoo,
vaikka turhaksi uskon tietää.
Niin minäkin illalla toivoin ja
omaa toivetta uskoinkin, muiden
tietoa uskonut en
tai oikeasti en halunnutkaan uskoa.
Ilmatieteenlaitokset ja kaikki muutkin ennusteet
tahdoin uskoa erehdykseksi, harhaksi vain.
Kuinka kovasti toivoinkaan aamuksi
auringonpaistetta, lintujen laulua , keväistä tuulenhenkäystä.
Toisin mun haaveni kävi
eikä unelmani toteutuneet
ne jotka tiesivät paremmin ja
uskoivat mikä tietoa oli, totuus oli heidän.
Lämpömittarin lukemat melkein nollassa
tuulen kanssa lienee.Aurinko antoi periksi
pilvien taakse piiloutui, kevättä lämmintä pakeni.
Eikö se vieläkään vapun tienoilla
tarpeeski kylmää satanut pois
koko kesäksikö pilvien taakse jokunen pisara jäänyt ois.
Mitäpä tästä opimme , ei nyt turhia unelmia luoda
totuudessa , kun pysyypi ei pety niin katkerasti.
Pukeudutaan nyt talvea varten ja niin lämmöstä nautitaan
on varmasti tässäkin päivässä meille
paljon hyvää ja kaunista muistojenkirjaan kerättävää.
Säät ovat sitä mitä kohdalle sattuu , tekoihimme tänäänkin
itse voimme vaikuttaa.
Kevättä rintaan ja selkä vastatuuleen , nautitaan vähälumisesta ajasta ja odotetaan vielä kesää tulevaksi.

huhtikuun neljäs päivä

Rakastan kertomusta pienestä tytöstä,
joka näytti opettajalle maalaamaansa kuvaa.
Se esitti puuta, ja puu oli maalattu
purppuran väriseksi.
Opettaja sanoi: ”Kultaseni, minä en koskaan
ole nähnyt purppuranväristä puuta.”
”Ai”, sanoi tyttö. ”Sepä todella ikävää.”
Tähän pieneen tarinaan kätkeytyy niin paljon.Kuinka värikkäänä mekin voimme päivämme nähdä, vaikka todelliset luonnon värit olisivat vain tummaa ja harmaata.
Merenjäällä , kun istuu ja katselee ympärilleen päivänä jolloin aurinkoa ei näy, tummat pilvet kauempana näyttävät kuin ne yhtyisisivät merenjäähän.Tuuli pyörittää lunta juuri kairattuun reikään, koitat siinä saada pilkkisi täkyn liikkumaan hokuttelevasti ..vain mielikuvitus asettaa rajat kuinka ison ja minkä värisen kalan toivot sieltä saavasi.
Tuulessa ja tuiskussa kahvittelukin ja eväiden syöminen on paljon herkullisempaa kuin mikään juhla-aterian nauttiminen hienoilta tarjottimilta.Sitäkään ei voi selittää,s iitä pitää itse nauttia.
Sitten , kun on päivä jollion ei ole saalista kotiin viemiseksi, siitäkin löytyy hyvät puolensa.
Kuinka ihanan raukea ja hyvä olo on , jäällä tarpomisen jälkeen , raikas tuuli on puhdistanut kasvot,..ja mielen.
Kyllä elämästä voi nauttia monella lailla , eikä se tarvitse olla aina ylellistä.Televisiosta voit katsella päivät pitkät sarjoja ja kuvitella itsesi kunigattereksi, vaan eläppä todellista elämää, niin tiedät eläväsi.Tämäkin on mukavaa , kun on kaveri joka lähtee mukaan.
Eikä se yksi kerta tee autuaaksi, sinne pitää haluta päivästä toiseen.
Aurinkoa odotellessa omia ajatuksiani.
Iloisia värejä tähänkin päivään, meille kaikille.

UUdenvuoden aatto

Uusi vuosi edessämme
avonaisena kuin lukematon kirja.
Tarinaa emme tunne
juonesta ehkä jotakin.
Vain lukemalla sivu sivulta,sisältö selviää,
elämme myös jokaisen päivämme elämällä.
Tarina vie mukanaan seikkailuihin,
yllätyksiin, iloihin ja haasteisiin.Kaikki ei ehkä mene niinkuin kirjan alussa ajattelee,
emme tulevan vuodenkaan päivien kulusta voi tietää, ennekuin vuosi on taas mennyt, niin kuin kirjankin sisällön tiedämme vasta täydellisenä, kun
viimeinen sivukin on luettuna.
Jokainen sivu on luettava tarkasti, että pysyy juonessa mukana.
Kirjan luettua on mukava selata sivuja uudestaan ja kerrata vähän tarinaa , kun ne on vielä mielessä.Hyvin eletyn vuoden jälkeen on myös mukava selata vähän kuukausia ja päiviä taaksepäin ja näin aloittaa uuden vuoden puhtaalla mielellä.
Toivoen kaikkea hyvää ja tyytyväistä loppua taas seuraaviin luettuihin kirjoihin kuin myös seuraavan vuoden elämään.Taitoa myös hyväksyä kaikki se mihin emme voi vaikuttaa.
(aino)

Aika kuluu joutuisasti

Olenko minä tässäkin asiassa erilainen, ehkä olen ehkä en. Minä niin tykkään näistä pilvisistäkin päivistä, ne jotenkin luo rauhallisuutta.Vielä paremmin muistaa , ettei kiirettä mihinkään.Hiljalleen olen tässä hommailut kotiaskareita , seitsemältä heräsin ja hyvin olin kuusi tuntia nukkunut, joten tästä se päivä alkaa.Jumppakin ihan kavereiden kanssa .
Mittari aamulla nollassa, Nyt näyttävät kesäkukat olevan jo aikansa eläneet, tiedä vaikka iltapäivällä olisi jo touhua talvisempiin koristuksiin.Ihan vain sen verran , että kesän loppuneen huomaan ja talvea odottelen.Syksyä saa kyllä jatkua , vaikka joulukuulle, varmasti vielä sittenkin ehtii talvea olla..

Kun rakennat siltoja, voit myös
ylittää niitä. -Rick Pitino

Eilen oli minusta juttua Rantalakeudessa, maanantaina kävi Heli Rantala tekemässä juttua vanhustenviikon osioon.Ensin en meinannut suostua, vaan sitten kysyin itseltäni, miksip ei, nythän minulla on ihan omaa aikaa.Työelämässä ollessani jouduin monesta tilaisuudesta luopumaan..keräsin irtopisteitä , jotka ropisivat sairastuttuani jonkun tai joidenkin pussiin.Näin se elämä menee, vaan katkera en ole.Pyrkyreitä ja vain itseään ajattelevia on liian paljon maailmassa, minä en tahdo kuulua siihen joukkoon joilla on aina oma suu lähempänä kuin kontin suu.Noin ruukasi äiti sanoa ja se kätkee monta viisasta ajatusta sisällensä, sen sanoman varmasti oivaltaa , joka haluaa.
Kuviakin laitan tänne , kunhan tulee se oikia talvi, että malttaa olla sisällä, nyt on monenlaista touhua ollut koko kesän ja keväälläkin, alkaa olla lenkkeily ja kuntoilu vähän auttaa ainakin mieleen ja virkeyteen, en minä ihan saamattomin ole ollut, vaikka olen paljon sairastellutkin.Onneksi kuitenkin vielä pystyn vähän aikaa kirjoittelemaankin, särky on kyllä kova, tämänvertaisestakin kirjoittelusta, joten toisena päivänä lisää.

Abbedissan rukous
Herra, sinä tiedät paremmin kuin minä, että minulle karttuu ikää ja jonakin päivänä olen vanha. Varjele minua puheliaisuudelta ja varsinkin siltä luulolta, että minun täytyy sanoa mielipiteeni joka asiasta ja tilanteesta.
Päästä minut taipumuksestani pyrkiä järjestämään muiden ihmisten asiat. Vapauta ajatukseni takertumasta loputtomiin yksityiskohtiin. Anna minulle siivet päästä nopeasti asiaan.
Opeta minulle armeliaisuutta, että kuuntelisin toisten valituksia. Auta minua kestämään ne kärsivällisesti. Mutta sinetöi huuleni, etten puhuisi omista vaivoistani, vaikka ne lisääntyvät ja niistä kertominen on vuosi vuodelta hauskempaa.
Auta minua oppimaan se suurenmoinen läksy, että minäkin saatan erehtyä. Anna minun pysyä kohtalaisen hyvänä. Pyhimys en halua olla, sellaisten kanssa on joskus ylen vaikea elää. Mutta hapan vanha nainen ei ole ihana luomus. Tee minusta ajattelevainen, mutta ei synkkä, avulias, mutta ei komenteleva.
Niin suunnatonta viisautta kuin minun on, on sääli olla käyttämättä viimeistä rahtua myöten. Mutta Sinä tiedät, Herra, että haluaisin kuitenkin pitää muutaman ystävän elämäni iltaan asti. Aamen.
(Rukous on löydetty vanhasta luostarikammiosta.)

20.08.2016 launatai

Olimme seurakunnanretkellä Pyhätunturilla kolme päivää.Oli hieno reissu.Valokuvat ovat phonessa , enkä ole niitä vielä siirtänyt tänne, ehkä joskus.Meitä oli linja-autollinen ja majoituimme Kairosmajalla.Kolmelle parsikunnalle ja autonkuljettajalle oli varattu mökki Pyhäjärvenrannalta jossa meillä oli omat huoneet.Toiset majoittuivat majatalossa ,siellä kävimme mekin syömässä ja televisiota katsomassa , sen mitä lenkkeilyretkiltä joudimme ja maltoimme.Säätkin suosi, ei satanut, kuin menomatkalla.
Mennessä pysähdyimme Ranuan eläinpuistossa joimme kahvit ja kiersimme kaikki eläinten olinpaikat.
Seuraavana päivänä tulikin kilometrejä kaksitoista ja risat, kävimme tosi hienoissa luonnonmuovaamissa paikoissa, osa kävi vielä vaikeamman reitin.
Portaita oli meilläkin ylös nousta 86 ja 93 ja samat sitten laskeutua , kun olimme juoneet laavulla nokipannukahvit ja syöneet eväitä ja paistaneet makkaraa.TOsi upea reissu.
Tullessa sitten pysähdyimme Pyhätunturin luontokeskuksessa ja Rovaniemellä söimme ja kuljimme kaupungilla kävimme myös tutustumassa Rovaniemen kirkkoon.
Kemissä vielä nautimme kahvit ja sitten iillan koittaessa saavuimme siihen mistä lähdettiinkin, elikkä tyrnävälle.
Mukava porukka, upeat seurakunnan työntekijät jotka tekivät retkestämme onnsituneen, kuin myös leirin vetäjät perillä ja maukkaat ruuat ja illalla lättykestit kodalla tekivät olon kylläiseksi.Aamunsana sekä iltahartaudet oivat hyvin asiallisia ja hyvin vedettyjä nekin.Nyt jaksaa taas koti-arkea pyörittää.Uusia reissuja odotellessa.

perjantai 05.08.2016

Yksin kotona.Tapio Paavolla ja Tuulalla kattotalkoissa.

Tunne , kun menin apteekkiin hakemaan yhtä verenpainelääkettä,farmaseutti katsoo koneelta ja sanoo ettei ole varastossa , eikä ole maahantuojallakaan.Tulee viikolla neljäkymmentä, minulla kolme tablettia jäljellä.Nyt on viikko 31.
Nuori mies minua siinä palveli, oikein hyvä on asiakaspalvelutehtävässään, soitti pyynnöstäni Zeppeliinin apteekkiin, no turha vaiva, ei ollut.
Minäpä reippaana tyttönä olinkin pyörällä asioitani toimittamassa, ja niinhän minä sittenkun olin muutaman tutun porisuttanut, polokasin ja menin terveyskeskukseen , kysymään oisko niillä auttaa minua näinkin vaikeassa pulmassa.Ouluun kyllä iltapäivällä mennään, vaan ei turhanpäiten säntäileminen sovi nyt kuviohini.
Niipä kahden vuoronumeron jälkeen olikin minun vuoroni ja lääkepaketinpahvi mukanani menin luukulle esittäen asiani.Kysäsin vielä että voisko soittaa Kaakkurin apteekkiin , jos siellä ois, kun siitä ohi mennään…
Asia kyllä hoitui terveyskeskuksessakin ihan kymmenen plus pisteen arvoisesti.
Ei ollut Kaakkurissakaan .Lääkärille sitten kysymystä , mihin lääkkeeseen vaihdetaan, kun tälle lääkkeelle ei ole korvattavaa tuotetta.
Sieltä sitten aiottiin minulle soittaa.
Säntäsin siinä välillä kasseineni S-markettiin, että pienet on ostot ,
kipasenpas ne hakemassa lähikaupasta, ei tarvitse Ouluun mennessä poiketa mihinkään.
Lapoin tavaraa kärryyn ohi ostoslistankin ja tulihan sitä kumpikin vaatekassi täyteen ja vielä tarakallekin nyssykän köytin.
Hyvin pääsin kotiin, en kaatunut kertaakaan, vähän pyörä vippasi, kassi-alma aattelin mielessäin , vaikkei pulloja ollutkaan kasseissani.
Enpä yhtään siellä ostoksia tehdessä aatellut , että ei kyytimies olekaan mua käyttämässä, työntouhussa muualla.
Minä nyt olen taas tyytyväinen itseseni suoriutumisesta, ihan ite., ja apteekkiinkin kohta lähden, siellä jo resepti oottaa mua,terveyskeskuksenhoitaja soitti.Hyvin on minua palveltu täällä kotikunnassa.

Tykkää

Kommentoi Jaa

heinäkuun viimeinen päivä.

Kirkonkellojenääni kuuluu hyvin selvästi,linnut visertää puunoksalla samaan tahtiin.Kaunis yhteinen sointi.Tuohonkin voisi vielä jotain lisätä., ei kaipaa mitään muuta, voi hiljentyä ja kuunnella, se kuulostaa tosi kauniilta.Monesti ihan arkielämässäkin on hyvä , kun kuulemaansa ei lisää mitään, antaa asian olla ja jatkaa eteenpäin.

Kaunis vaihteeksi pilvinen aamu.Kesä kuitenkin kauneimmillaan.Heinäkuun viimeinen päivä.Vielä on kesää jäljellä, vaikka syksýnmerkkejä onkin ilmassa.Sekin on tosiasia , jota me ei voida muuttaa, eikä tarvitsekaan.Ihminen on pieni muutostenkin edessä, niihin on vaan sopeuduttava, ei koskaan voi tietää mitä seuraavaksi, ja mitä elämä itselle tuo, hyvää vaiko pahaa.Sairaukisa, joihin emme itse voi vaikuttaa, huomaako silloin itse, kuinka helppo on osoittaa toista sormella ja nostaa omaa itseään, että onneksi ei minulle….voi se osua kenelle vain.

Jatketaan iloisena , katsellaan , kuunnellaan kesää ja sen ääniä.Ollaan iloisa ja tyytväisiä kaikkeen siihen mitä meillä on.Ja vaikeuksien kanssa taisteleville myös tyyneyttä hyväksyä asiat joita ei voi muuttaa.Elämän pyörä pyörii eteenpäin.

Kesä menee hyvää vauhtia ja kirjoitukset harvassa.

Mikä se on nauttiessa , jos nyt vähän kehunkin, kiitokset samalla Mikolle lausun.Pakasteessa riittävä määrä mansikoita , ahkerasti mua muisti omilla reissuillaan.Punaposki makeaiset pakasteessa oottaa nyt.

Kuin myös hilloja ja mustikoita ystävä eräs keräsi ja perkkas, puhtaat marjat meille toi.Mustaherukatkin vielä omien lisäksi , soiton saapuessa hakemaan me lähdetään, omissakin pensaissa kohta vähän keräämistä, aamupirtellöön oiva lisä , talven vitamiinipommin kerään.

Itse olen löhöillyt ja aurinkoa ottanut, eväitä ja herkkuja suuhuni vain kerännyt, toki kuntoakin ylläpitänyt, kiitos siitä ystävälle ahkeralle.

Kaikille seurassani viihtyneille suuri kiitos menee tässä , vielä on kesää jäljellä ja siitä nauttimaan nyt lähden.

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi  Seuraava blogi