Paljon pieniä sanoja
jokaisessa suuri merkitys
paljon pieniä käden puristuksia
jokaisessa suuri voima
lämpimiä halauksia
ylitse kaikkien muiden
monenlaisia leikkejä
mukana kaikessa rakkaus
kuinka vahvat siteemme onkaan
tunnen sen minkä jo luulin kadottaneeni
polttavan halun olla aina lähelläsi
kertoa kaikista maailman asioista
suurista pienistä
ilosta
surusta
kaikesta
mikään muu ei voi olla näin kaunista
kun et ole lähellä
suunnaton ikävä kalvaa minua
odotan malttamattomana hetkeä
milloin taas tapaamme
erotessamme kyyneleet vierii
niin sinun kuin minunkin poskille
salaa yritämme pyyhkiä ne pois
jotta kukaan ei näkisi
joskus et voi pidättää itkuasi
silloin itket ääneen
minunkin on itkettävä
painan oven perässäni kiinni
sanomme toisillemme nähdään
Sinä rakas lapsenlapseni.
(aino inkeri 21.04.2012)
Kun katsot aavaa maisemaa, sinistä taivasta, joutsenpariskunta lentää yläpuolellasi.On aivan hiljaista, vaikka kymmeniä jopa satoja ihmisiä istuu aakeella merenjäällä, jokaisella omat ajatuksensa..hiljaa kuuluu viereltä …nyt syö , samassa lokki parvi rääkäisee yläpuolellasi , sievä hiljainen käsikairan narskunta ,rikkomatonta jäätä purressaan , kunnes joku vetäisee moottorikairansa käyntiin ja hiljaisuus on rikottu.
Monenlaista kulkijaa taivaan alla.Ikimuistoisia hetkiä, sinne mieli palaa aina uudelleen.Ohikulkijoiden kanssa vaihdetaan muutama sana, siellä on kaikki tuttuja keskenään.Poissa on kateus ja pahansupoaisuus…vaikka useamman kalan nykäisy saa kyllä ringin ympärille tiivistymään, ei sekään haittaa , on siellä meressä kalaa , kun saa vaan houkuteltua omaan täkyyn.
Lumihiutaleita hiljalleen satelee.Pakkasta noin kahdeksan astetta.On taas se aika keväästä, kun kohta kellonviisareita siirrellään eteenpäin, vaikka hyvinhän tuo aika kuluu muutenkin.Liiankin nopeasti.onneksi mieli pyristelee hitaammin ja koittaa säilyttää reippautta ja pirteyttä , ettei vuodet ala painamaan ja käydä taakaksi.
Kiitos läheisille ja ystäville, kavereille , joiden kanssa näitä päiviä saan jakaa.Jokaista meitä kohtaa isojakin asioita , jotka eivät aina ole niin mieluisia, vaan kaikki on kestettävä, huomista, kun ei tiedä kukaan.
Kiitollisella mielellä ja tulevaisuuteen luottaen kuljemme tämänkin päivän reippain mielin eteenpäin.
On mukava muistojen nauhaa kelata taaksepäin ja poimia sieltä paljon mukavia muistoja ja tehdä joka päivä uusia ja siihen tarvitaan myös muita , vaikka joskus hetki yksinkin on kullanarvoinen.
Kiitollinen olin eilenkin monestakin asiasta..Eräs ystävämme, yli kahdeksankymmentä vuotias, kävi ajatuksia vaihtamassa, ja selkeitä ovatkin hänen ajatuksensa.Tärkeä asia olla tekemisissä eri ikäisten ihmisten kanssa .Tuttu ihan siitä asti , kun muistan,mukava on muistella vanhojakin ja sieltähän putkataa mieleen jo kauan kadoksissa olleita asioitakin.
Kiitollisella mielellä tähänkin päivään ja meille kaikille kaikkea hyvää. 🙂
Tästä se minun kevääni aina on alkanut.Lapsesta asti.Se vaan jotenkin tuntuu , kevät , ihan oikeesti.Nyt on ihan oikea Palmusunnuntain sääkin.Kirkkaan sininen taivas , hanki kantaa .
Muistan lapsuuteni pääsiäistä edeltävän sunnuntain juuri tällaisena.Siskoni kanssa lähdettiin hangelle kävellen, jos ei hanki tarpeeksi kantanut mentiin suksilla , aina Järvikankaalle asti , voi sitä metsän kauneutta ja vapauden tunnetta , suksi suhisi hangella , linnut lauloivat, eikä tarvinnut latua suksien alla.Oikein kovat hanget oli joskus, silloin sitä mentiin pyörillä ja vauhtia riitti, paitsi joskus se eturatas upposi ja niin sitä lennettiin kuperkeikkaa ohjaustangon yli , vaan matka jatkui.Leikin keskeytti kirkonkellojen kumahdus , joka kuului metsän läpi suurena ja voimakkaana.Se tuntui mukavalta.Oli aika mennä riisipuurolle, äiti oli sanonut niin.
Meille jokaiselle on annettu aika
syntymästä kuolemaan.
Ehkä jokaiselle meille on annettu nuottiviivat jo ennen syntymää
jonka mukaan kulkea.
Ne ehkä näyttävät suunnan mihin tiemme vie,
onko se hyvää vai pahaa ,jonkinverran me itsekin sitä ohjailemme, että se pysyisi tasapainossa.
Toisella on surua enemmän, toisella vähemmän,
toisella on sairautta
toinen taas saa nauttia terveydestä.
Toisella on paremmat lähtökohdat elämään,
vaan ei siltikään osaa niitä käyttää.
Toinen osaa valita silti paremman tien, vaikka lähtökuopat olisivatkin kivisemmät.
Mikä onkaan onnemme mitta?
Kyllä me siihenkin pystymme vaikuttaamaan,
säilyttämällä tyytyväisen mielen
vaikkei kaikki olisikaan meitä miellyttävällä tavalla,
aina on iloisia asioita, jos jaksamme vain kaivaa ne esiin.
Joskus ne vaan tulee , kaivamatta.
Niinkuin murheetkin.
Yksi on kuitenkin varmaa
me olemme täällä vain syntymästä kuolemaan.
Sen pituutta emme tiedä.
Nauttikaamme siis jokaisesta aamun saraastuksesta,
illan ruskosta,
yön pimeydestä,
jotka on meille annettu.
Totuuksia;
Ihmisen keskiarvoinen elinikä on suhteellisen lyhyt.
– Kuolema ei ole suurin menetys elämässä. Suurin menetys on se, mikä kuolee sisälläsi ollessasi vielä elossa. Ole rohkea. Pelkää kuolemaa, mutta ota silti seuraava askel.
Elät vain elämän, jonka olet itsellesi luonut.
– Toiset voivat suostutella sinua, mutta ei tehdä päätöstä puolestasi. He voivat kävellä rinnallasi, mutta ei kengissäsi. Valitse oma polkusi.
Älä sano , en jouda , kun kuitenkin joudat olla tekemättä mitään,
älä sano katsotaan, jos et katso omaa nenääsi pitemmälle
nauti tästä päivästä
ota vastaan aurinko , hyvät ajatukset, älä kohota omaa hyvääsi ylemmäs muista, nauti siitäkin vaikkei aina olisikaan sinulle mieluinen sää,
saattaa olla , ettet pysty nauttimaan muistakaan asioista, jos asenteesi on väärä.
Silloin , kun olet apua vailla, muista mitä sinä teit silloin , kun sinulta sitä pyydettiin,
kunpa osaisimme käyttää päivämme oikein.
Myöhäistä valittaa ja sanoa jonain päivänä , minulla oli paljon,
enkä osannut nauttia siitä, ennen kuin kaikki oli myöhäistä.
Älä hylkää yhtäkään , joka sinulle on lohtua tuonut, tulee päivä jolloin kukaan ei sinun sanojasi ota vastaan.Ojennat kättäsi , kyllä minä, oisinhan minä, ja kuitenkin sydämessäsi ajattelet vain itseäsi.
Turhia sanoja , ajatusten suoltamaa pötypuhetta….niinkö?
Ei, kyllä siinä jotain hyvääkin on.
Kaikille toivotan hyvää tätä päivää , itsensä kanssa kun opettelee tulemaan toimeen , niin se on jo paljon se. 🙂
Ajattelemisen aihetta tuli taas tuolla lenkkireissulla.
Jalkakäytävää käveli mies jonka nimen tiedän ja tervehtiä ruukaan, jonkun sanan vaihtaakin , jos kohalle sattuu.
Yksin asuu , ei kovin raposta ole liikkuminen eikä varmasti kovin paljon virikkeitä eikä ystäviäkään , hiljakseen käveli nytkin ja farkut jalassa , jotka oli laihtumisen myötä käyneet vähän isoksi, ei siis oikein pakkaskamppeita ollut päällä.
Tervehdin ylittäessäni suojatietä, hän huusi minua tyttönimeltä, että oletko se …
Pysähdyin jalkakäytävälle hänen viereensä ja kysyin miten sinä olet jaksellut…hän vastasi; hyvin , ja jatkoi pienen hiljaisuuden jälkeen; sanoisinko Aino että, että olosuhteisiinnähden voisi huonomminkin olla…. sanoin vielä , jatketaan matkaa , tulee kylmä .Hän vastasi, ei minua palele, kato minulla on lämpimät kinttaat.
Niinpä laitoimme kantapäät vastakkain ja lähdimme kumpikin omalle suunnallemme.
Loin katseeni taivaalle , sen osuessa kauniin kirkkomme ristiin ,lähetin rukouksen jonnekin ylös…kunpa me osaisimme olla kiitollisia siitä mitä meillä on; emmekä valittaisi ihan vähäpätöisistä asioista…kuten minäkin yhtenä päivänä valitin koiran jätöksistä pihapolun vieressä….mitä silläkään oli merkitystä, nyt valkea lumi peittää sen ja minun itseni, senkään eteen ei ole tarvinnut tehdä mitään.
Ei lämmintä näy ei kuulu, vaan ei kuitenkaan pakkasta.Lämmintä reilut kahdeksan astetta näyttää mittari.Siis nenä tuulta kohti ja vaatetta päälle , kyllä siellä tarkenee eikä ainakaan vielä sada.
Maamiehet voivat jatkaa myöhässä olevia kylvöjään.Myöhässä…sekin riippuu mihin vertaa.”Ennen vanhaan”ja miksei vieläkin, maamiehet vaimoineen tiirailivat almanakkaa ja kuun kehittymistä, nykyinen tiede ei kylläkään ole samaa mieltä vaan usko huomiseen on sama.
Elikkä vanhankansanuskomus ja kirjoitettu tieto taivaankappaleista ennustaminen, minkä mukaan he työskentelivät, toukokuu on syntyntynyt eilen ja ihan ajassa sen mukaan mennään….no ne vastuu päivät sitten…yksi ainakin minun kavereista täälläkin tietää nämä jutut… 🙂
Harmi , kun ei aikanaan tullut kirjoitettua muistiin nyt niitä ois mukava katsella , eipä taho olla keltä kysyis…
Kuitenkin yksi asia Kalevaa lukiessa jäi toistumaan mieleen ;melkein kaikkia asioita voi säätää, säätä ei.
Näillä valmistaudutaan jatkamaan tätä päivää iloisuus ja kiitollisuus olkoon kanssamme.
Poissa on luminen valkeus
kukaan ei varmaan kaivannekaan
tähän aikaan ainakaan.
Nurmikko vihreydeksi nyt vaihtuu
vettä on lammikot pullollaan.
Siitä se meille kesää jo lykkää
lämmintä mittari kymmentä näyttää.
Hartaana käypi nyt jokaisen mieli
multaakin päästä tonkimaan,
valppaana katsoo silmät monet
joko käteni multaan upottaa saan.
Vaikka ei suuria peltoja ole, voi
kyntensä alle multaa vähemmsätäkin laittaa
sitten on tunne kuin maamiehen ikään
siemenet itämistä odottaa.
Huolta ja iloa monenlaista , kunnes
satoa kerätä saa.
Pienikin kasvi huoltajaa kaipaa
niinkuin ihminen alusta alkaen.
Olkoonpas päiväsi työtä ja touhua
lepoa taikka nyt aikaa muuta
eläpä turhia murhetta kanna
otetaan ilo irti,päivä kerrallaan.
42- vuotis hääpäivämme.
Lapsenlailla iloisena mieli- sekä askel keventyy, jos saa vielä leikkiin mukaan pojan, oman lapsen synnyttämän,
silloin leikkiin mukaan nauru tulee
joka pysyy ja nuoreksi myös mummun mielen saa.
Näitä päiviä ei kukaan , joka lasta rakastaa
antaisi pois ei mitenkään
vaan päivästä jokaisesta juhlan tehdä voi.
Joka säilyy mielensopukoissa värikkäänä, kirkkaampana
kuin mikään muu
kantaen päivät harmaammatkin, lohtua varmaan eloniltaan tuo.
Äitiyttä siis kukaan meistä , ei nyt pois antaa vois,
kaiken kauniin luokse kantaa,ilon onnen meille suo. <3 <3
Viheriöimätön nurmikko on saanut valkean peitteen ,ihan silmiä häikäisee.
Harakka on nopea lintu.Aina joskus seurailen niiden touhuja.Ei ne kunnioita toisien omaa, eikä anna pienemmille mahdollisuuksia, jos vaan itse pääsevät niskanpäälle, sanan varsinaisessa merkityksessäkin.
Ruoka on tietenkin meillekin jokaiselle elinehto, vaan se millä tavalla elantomme hankimme on jokaisen päätettävissä melko pitkälle, rehellisyys ja toisen kunnioittaminen on mielestäni niitä tärkeimpiä elämänehtoja.
Voidaan tietenkin harakastakin sanoa , ettei se osaa ajatella, vaan eihän se tietenkään ole puolustus , jos ei osaa ajatella….
Niin siitä harakan touhuista ajattelin kirjoittaa , kuinka se on viisas lintu.
Ensin se nokkeluudellaan ajaa pikkulinnut naapurin sämpylä-apajilta pois, vaikka olisi siinä syödä kaikkienkin.Mustatvarikset ja naakat ne antavat olla, koska eivät vahvemmilleen voi mitään.
Yhtenä päivänä auringonpaistaessa seinänvieriin lämpimästi , mihin ei tuuli päässyt.Menimme katsomaan , mitä harakat nauraa ja räkättää niin iloisesti.Iso sammakko oli kylmän kangistamana tullut lämmittelemään, vaan olipas harakka nokkela lintu sen huomannut ja kutsunut kaverinsakin,pään olivat kerenneet nokkia , kun saivat äkkilähdön.Oppivatkohan , ei kannata nauraa ja iloita saaliistaan , ennenkuin se on ihan varmasti nautittu.
Toisena päivänä lensi järripeippo ilkkunaan ja pökerty, en kerennyt kissaakaan sanoa, kun harakka lentää liihotti ja korjasi linnun parempaan talteen, meni naapurin varastonkatolle nauttimaan ateriaa ja nauroi makeasti.
Minua säälitti lintuparka jonka avuttomuutta käytettiin hyväksi.
Näin se menee.
Nautitaan päivästä tästä luonnonihmeitä ihmetellessä ja ollaan toisillemme armollisia.
Joskus toivoo jotakin
toivoo ja uskoo,
vaikka turhaksi uskon tietää.
Niin minäkin illalla toivoin ja
omaa toivetta uskoinkin, muiden
tietoa uskonut en
tai oikeasti en halunnutkaan uskoa.
Ilmatieteenlaitokset ja kaikki muutkin ennusteet
tahdoin uskoa erehdykseksi, harhaksi vain.
Kuinka kovasti toivoinkaan aamuksi
auringonpaistetta, lintujen laulua , keväistä tuulenhenkäystä.
Toisin mun haaveni kävi
eikä unelmani toteutuneet
ne jotka tiesivät paremmin ja
uskoivat mikä tietoa oli, totuus oli heidän.
Lämpömittarin lukemat melkein nollassa
tuulen kanssa lienee.Aurinko antoi periksi
pilvien taakse piiloutui, kevättä lämmintä pakeni.
Eikö se vieläkään vapun tienoilla
tarpeeski kylmää satanut pois
koko kesäksikö pilvien taakse jokunen pisara jäänyt ois.
Mitäpä tästä opimme , ei nyt turhia unelmia luoda
totuudessa , kun pysyypi ei pety niin katkerasti.
Pukeudutaan nyt talvea varten ja niin lämmöstä nautitaan
on varmasti tässäkin päivässä meille
paljon hyvää ja kaunista muistojenkirjaan kerättävää.
Säät ovat sitä mitä kohdalle sattuu , tekoihimme tänäänkin
itse voimme vaikuttaa.
Kevättä rintaan ja selkä vastatuuleen , nautitaan vähälumisesta ajasta ja odotetaan vielä kesää tulevaksi.
