kirjoitin tämän jo fasebookiinkin , vaan laitanpas tännekin.
Eilen aamulla ajatus oli , että kuluisipas päivä nopeasti iltaan ja kuume menisi huitsinnevadaan, eikä tarttis tulla takasinkaan.Illalla vielä kuume kohosikin liki kolmeakymmentä yhdeksää.No vähän lääkettä otin ja unikin tuli, yskän puuskiin heräilin…….kurkku on kipeä , eikä ole ollut kipeä sitten nuoruusvuosien, silloin leikattiin nielurisat.
Virkeämpi aamu kuitenkin , kuin kaksi edellistä.Uskaltaisinkohan sanoa , tauti on tällä kertaa selätetty.
Vielä lupaa muutaman päi…vän metsäilmoja, ensi viikolla voi jo hyppysiä palella.
Mitään ei voi tehdä , jos haluaa jäädä paikoilleen.
Silloinkun on vapaana ansiotyöstä , on sillä hyvätkin puolensa.Vapaus valita meneekö , vaan jääkö paikoilleen.Minä tykkään mennäkin ja sitten on mukava olla taas paikoillaan, kun sen tarve on.
Olen luullut , ettei minuun mikään tauti iske, kun lääkitykseni on joka aamu niin ainutkertainen.
Omenaviinietikkaa, hunajaa, sekoitan lasilliseen vettä, sen otan aamulla ensimmäisenä , kuin myös lusikallisen Möllerin sitruunallan maustettua kalanmaksaöljyä.
Sitten lääkkeeksi sitruunanmehua, tuoretta inkivääriä ja hunajaa.Tuollainen seos mulla on jatkuvasti jääkaapissa ja kun kurkku alkaa tuntua karhealta otan sitä.Ei auttanut tähän romuskaan.
Kirjoittelenpas tänne lisää, kunhan runosuonikin puhkeaa, syksyn hämärän myötä.
