22.9.2014 10:43 - laveri
Tuhansia säikeitä irtosi langasta kerin ja kerin tein
ne yhdeksi keräksi samalla irrotin muistojen lankoja
osan heitin tuulen mukaan tehkööt pesänsä omanlaisensa
minusta välittämättä loput tallensin sydämeni kammioon
niin syvälle ettei kukaan niitä tietämättäni saa pois
annan ne sitten jos tahdon sitten kun on se aika sinulle
jonka katson olevan sen arvoinen joka pystyt muistoni
kätköistä jakamaan jätin kuitenkin tyhjän paikan
sydämeni sopukkaan sinulle juuri sinulle joka sinne haluat yhteiset muistomme kutoa.
Kommentoi
ompas jännä yhdistelmä, ajatuskuvio langoista hajoaa minuuteen, sisäisyyteen, piiloon. hyvä proosaruno