kirkas, aurinkoinen pakkas-aamu.
Viikko sitten olimme Nuuttia hoitamassa, täällä vietetyn viikonlopun jälkeen.Lauantaina luonto-nuotio retkellä häneen nousi kuume, ja tiistaina hänellä helpotti ja minulla alkoi.Ja on vieläkin.Tänään ensimmäinenkuumeeton aamu, vaan yön olen yskinyt niin , että kylet on kipeät.Oisi niin hieno metsä-ilmakin, vaan ei taida kannattaa lähtä urheileen.Viime torstaina buranan voimalla kävin , kymmenen litraa poimimassa ihan käsin suuria kypsiä puolukoita, Tapio poimi kolmekymmentä litraa.Niitä olen nyt tässä levähtelyn välillä mehustellut ja pullotellut, eipäs se ole konsti eikä mikään, kun Tapio ne perkkaa ja survoo.En yksin jaksaisi.Olemme tehneet ainakin kahdeksan ämpärillistä mehuksi, ja pari huupaksi,kokonaisinakin pakastin, että saa niistä sitten talvellakin lappapuroa, ruismarjapuuroa, mitä nyt milloinkin hoksaa.Tapio on poiminut kahdelle sisarelleen kummallekin kaksi ämpäriä nuorimmalle ja vanhimmalle.Eivät itse kyenneet nyt poimimaan.Minä poimin käsin puhtaita isoja marjoja, niitä ei tarvitse perkatakaan.Minäkin poimin ouluun ystävälle kymmenen litraa, ja annoin myös ne oikein sydämestä, hän kyllä niin usein muistaa minua muuten.
Ainakin kolme aurinkoista päivää on mennyt sairastelun vuoksi hukkaan, kun ei pääsyt metsään, vaan pitää mennä muuten retkeileen, kunhan aika on.
