lapsuuden joulun aikaa
Monella lapsella se varmaan usko tänäkin jouluna horjuu, usko joulupukkiin.Ensimmäisiä pettymyksiä , ainakin se oli minulle , niin katkeraa , etten ole unohtanut sitä päivää vieläkään, mikä uskoani alkoi horjuttamaan ja miten. Muutama päivä enään jouluun.Äiti on lähtenyt asioille kirkolle, isän jäädessä uuninlämmitykseen metsätöistä.Saapahan Lippa-hevonenkin vähän levähtää, siihen kunnes äiti tulee ja isä lähtee hakemaan kaukaa ladosta heiniä navettalatoon jotta eläimilläkin …on ruokapöytä joulunakin taattu. Niin nenä kiinni huuruisessa ikkunassa katson pihalle , kyllä sen äidin pitäisi pian jo tulla , luntakin tuiskuttaa taitaa olla tiet tukossa, pyöräkeli huono.Kohtahan se Pasasen maito-autokin tullee, siinä rattaan jäljellähän on parempi ajaa. Viimeinhän se , pitkän odotuksen jälkeen , äiti tulee, nyssyköitä on ohjaustangossa kuin myös rekalla.Taitaa tästä joulu tulla. ihmettelen miksi hän luhtiin menee nyssäköiden kanssa ja sitten vasta tulee pirttin, eikä ole muuta mukana kuin vähäiset ostokset ruskeassa kassissa…mitäpä sitä paljon kaupasta tarvitsee, kun leipää, voita ja juustoa , maitoa ja sitä sianlihaa on nyt omastatakaa.No pyörähtäähän sieltä omenakin lattialle ja useampikin jokaiselle puolikas , sitten jouluaattona,Kiltti äiti. Uteliasuus kalvaa mieltä , mitä se äiti sinne luhtiin vei, tilaisuuden tullen juoksen katsomaan, ja sieltähän ne ruskean käärepaperin sisästä molla-maijan jalat kurkistavat, molla-maijaahan minä olen toivonut , ja pukille kirjoittanut toiveeni. Äkkiä sisälle miettimään… pakko se on kysyä ..vastaus tulee yliolan …pukki ikäynyt. Illallakin tuntuu vielä jotain jännitystä ilmassa , kun veljeni lähtee myhäillen navettaan , kun äiti on lypsyllä, hiivinpäs perässä.Voi kauhia, siellä se seisoo lehmäin ruokintapöydällä ja sillä on naamari naamalla, ei se ole pukki , kun sillä on naamari… en ole pukkia nähnyt kuin vanhempien sisarusten koulun joulujuhlassa, meillä se aina toi ne vähäiset pienet , tarpeelliset tavarat porstuaan, heti kun äiti lähti saunaan.Kummallista. Tuona aato-iltana minulle se sitten valkeni se joulupukin olemattomuus, kun siskoni sen hiljaa peiton alla kertoi.
