huhtikuuta jo eletään
Aamulla , kun verhon avasin aurinko pilkisti pilven takaa, minulle iski silmää.
Arvasinhan sen , että piiloon se meni ,kun pilvet sen eteen souti.
Kohta jo lätäköstä kuului läts ja lots, kun vesipisaroita pilvistä maahan tuli.
Tuulikin puidenoksia heiluttaa niin , että humina korvissa soi.
Eipä se haittaa ihmisenmieltä , kuka nyt turhasta valittaa vois.
Aikansa sataa ja sitten on poutaa, vaihtelu virkistää kaikkea kansaa, joka ei päivä yhtäkään , hukkaan nyt heittää vois.
Elämänmerta , kun soutelee naurussasuin eipä ne turhat murheetkaan voi, sydäntä iloista särkeä keltään , kun korvissa laulu soi.
Ei minulla kaikkea ole mitä muilla on,
minulla on kaikkea mitä tarvitsen.
Jos tänään ei paista aurinko, nautitaan muusta,
loppuviikolla se jo paistaa, eikä silloin valiteta muusta.
