Ulkoillen ja sukkaa kutoen on tämäkin päivä iltaan hurahtanut.Nyt on jo nukkumaanmeno aika käsillä ja huomenna on uusi päivä.Tietenkin ruuanlaitto ja tiskaukset nehän kuuluu jokaiseen päivään.Ei ole yhtään ainoaa kaveria piipahtanut tänään, hautausmaalla aamusella käytiin , siellä niitä kumpuin alla on monia, meidän hyviä ystäviä kuin myös sukulaisia.Silloinkun se portti suljetaan ja kaksimetriä multaa on päällä, sieltäpä ei sitten enää ainakaan siinämuodossa tulla tervehtimään , kun on eläessä täällä vaellettu ja luultu molemminpuolin , että näinhän se jatkuu, yhtäkkiä , kun sairaus iskee ja siitä eteeenpäin ei ole kuin aina vain huonompia päiviä, silloin jo aletaan lähipiirissäkin toivoa , että armahdus kävisi ja noutaisi väsyneen ja sairaan.Jälkeen jääneiden osa se sitten on vaikein.Vaikka elämänlopullinen tarkoitusko lie.
Nuoria ihmisiä yllättäen , kun lähtee keskuudestamme äkkiarvaamatta olipa tapa mikä hyvänsä, sairaus, onnettomuus tai mikä tahansa, silloin jää vieraampikin kysymään miksi näin , miksi näin aikaisin, kun elämää edessä , elämä parhaimmillaan…siihen ei koskaan saa vastausta eikä selitystä.
Elämässä on monta asiaa joita ei ihmisjärki pysty sselvittämään, ja liekö kaikki tarpeellistakaan.
