Istun ja mietin
kuinka monet pöytämme äärellä istuneet
ovatkaan siirtyneet rajan taa
paikkaan mistä en tiedä missä vaeltaa hän…
joka päivä joku heistäkin muistoissa vierähtää
hetken tai kauanki annan ajatuksen vaeltaa.
Kaikki he mulle tärkeitä ovat olleet, joukossa niitäkin jotka vain muualla tapasin
silloinkun kaikki on mahdollista nähdä ja koskettaa
eipä sitä koskaan osaa oivaltaa
voi piankin tulla hetki se ,
sanoma saapuu piankin, ei ole ystävä, läheinen tavattavissa
vain kukkaset kumpua koristaa
et vastausta saa sä kysymykseen, vaikka
tärkeä ois on vastaaja pois.
Olen koittanut oppia elämästä
ei mikään ole pysyvää
en ehkä koskaan ole ymmärtävä
kuinka kaikesta kauniistakin
vain muisto jää.
