heinäkuun viimeinen päivä.
Kirkonkellojenääni kuuluu hyvin selvästi,linnut visertää puunoksalla samaan tahtiin.Kaunis yhteinen sointi.Tuohonkin voisi vielä jotain lisätä., ei kaipaa mitään muuta, voi hiljentyä ja kuunnella, se kuulostaa tosi kauniilta.Monesti ihan arkielämässäkin on hyvä , kun kuulemaansa ei lisää mitään, antaa asian olla ja jatkaa eteenpäin.
Kaunis vaihteeksi pilvinen aamu.Kesä kuitenkin kauneimmillaan.Heinäkuun viimeinen päivä.Vielä on kesää jäljellä, vaikka syksýnmerkkejä onkin ilmassa.Sekin on tosiasia , jota me ei voida muuttaa, eikä tarvitsekaan.Ihminen on pieni muutostenkin edessä, niihin on vaan sopeuduttava, ei koskaan voi tietää mitä seuraavaksi, ja mitä elämä itselle tuo, hyvää vaiko pahaa.Sairaukisa, joihin emme itse voi vaikuttaa, huomaako silloin itse, kuinka helppo on osoittaa toista sormella ja nostaa omaa itseään, että onneksi ei minulle….voi se osua kenelle vain.
Jatketaan iloisena , katsellaan , kuunnellaan kesää ja sen ääniä.Ollaan iloisa ja tyytväisiä kaikkeen siihen mitä meillä on.Ja vaikeuksien kanssa taisteleville myös tyyneyttä hyväksyä asiat joita ei voi muuttaa.Elämän pyörä pyörii eteenpäin.
