Launtai-aamu
Harmittaa , eilen aamulla kirjoitin pitkän tarinan koko alku viikon tapahtumista, nyt ne on tuuli vienyt mennessään, kun en muistanutkaan niitä julkaista.Olkoot ja menkööt , enpä enään rupia niitä kirjoittelemaan, tänään on uusi päivä ja mietteet sen mukaiset.
Pakkanenkin on lauhtunut niistä viimeviikon lukemista , eilen oli jo alle kymmenen tänään ei ole enään kuin kolme pakkas-astetta.Päivä on jatkunut jo melko paljon, illalla neljän aikaankin on melko valoisaa, niin se pian tuo kevät alkaa häämöttää, eikä pimiä aika mielestäni ole ollenkaan liian pitkä.Vaihtelua kaipaavana ihmisenä nautin jokaisesta vuodenajasta.Asenteesta se on kiinni monikin asia.
Katselen harmaata taivasta
ei kirkasta yhtään harmauden yllä
vain valkoinen maa nyt valoa tuo
on puhdas se niin ja koskematon.
Ei päivän alussa nyt tietää voi
mitä iltaan mennessä päivä taas tuo
niin tahtoisin kirkkaita hetkiä tähän
valon harmauden keskelle tulevan jo.
Auringon valaistu tie , kun oisi niin
paljon helpompi kulkea vielä
on harmaus ,arki ja apeus sen
luotu toisille , ei minulle ei.
Valon tahdon mä päiviini hakea oitis
ja surun kätkeä pois , eikä tulla sen soisi.
Vaan ihmiset lähelläs jos vaikertaa
ja surua aina vaan lietsoen toisi,
nyt tahdon mä karkoittaa ne jo pois
on eloni ilmankin valoisampaa,
enkä enää mä jaksa ylös nostaa ,
jos ei itsellä voimia muuhun kuin panna vastaan.
