Pakkaspäivä ja torstai on toivoa täynnä.
Aamu on ja pakkasta vähän yli kaksikymmentä astetta.Reippaana heräsin ja nukuinkin ihan hyvin.
Meillä on odotuksen ja ilon päivä tulossa.
Menemme iltapäivällä hakemaan Nuutin hoidosta ja hän tulee mummulaan kahdeksi yöksi, odotamme kovasti, vähän vilinää ja vilskettä.Viikko onkin vierähtänyt viime tapaamisesta ja se tuntuukin pitkältä ajalta.Innoissaan kuuluu Nuuttikin odottavan , kun saa olla yhden kokonaisen päivän ja kaksi yötä, uskon että meillä on hauskaa.Nuutista on tullut iso poika, ei enää sillai hoitamista tarvitse eikä haluakkaan.Riittää kun selvät rytmit on päivässä , ruoka ajallaan ja turvallisuus, sitä lapset tarvitsevat, kuin me aikuisetkin.Leikki tietenkin yhdessä kuuluu mummulaankin, ja niitähän meillä piisaa.Ei ainakaan vielä ole koskaan kesken loppuneet, nyt kyllä onkin sisäleikkien vuoro, ulkona paukkukoon pakkanen ihan vapaasti.
Katsettas lämmintä ootan mä vain
kätes kun puristat kaulaani vain
muuta en kaipaa ollenkaan
niin surut ja murheet jäädä saa.
Olet tärkein osa elämää
, kunpa oikeaa oppia osaisin antaa mä vain.
Jos liiaksi tiesi mä silottaa voisin
se varmasti myöhemmin
surua toisi.
Sinä minulle rakas,
en koskaan ennen tietää voinut
tällaista rakkautta päällä maan
on huolet ne poissa ,
kun katseesi nään
ja kädestä kiini sua pitää mä saan.
Sinä rakas lapsenlapseni mun.
Rakkaus omasta lapsesta tulvahtaa
ja se kauttasi mullekin annetaan
kyllä päivistä näistä
mä kiitoksen annan
ja rukouksen korkeuksiin lähetän.
Mukava ois vieläkin pitää sylissä ja hoitaa niin kuin pientä konsanaan, vaan eihän mikään säily ennallaan eikä saakkaan, uusia mukavia asioita tulee , kun entisiä jää pois.Elämä kulkee eteenpäin ja näin on hyvä.
