Runoelman tynkää pukkasi…..
Kosketit hiljaa
arasti aivan
aivan kuin olisin kuiskauksen kuullut
puristin kättäsi
hellästi aioin
liikekö liikaa
pois sinä menit
kuiskasit hiljaa
minä tulen vielä
odota
odotan minä
aina kun muistan
kosketus hellä
tuntuu vielä
hereillä olen
en unissain
tule kun aikasi oikea on.
(aino inkeri 26.03.2015)
