taas on aikaa vierähtänyt
Laskiaissunnuntai, aamu avautui auringon nousulla , niin kirkkaana valkeaa lumea vasten.Sinistä taivasta näkyy harsopilvien välistä , pakkasta kaksikymmentä astetta.Nopeaa on taas viikko hurahtanut , olimme Nuutin tykönä yökylässä ja mummulla ja Nuutilla kyllä juttua piisas ja tekemistä, toki pappakin siihen omallalaillaan osllistu.Pitkiä retkiä Nuutin kanssa ulkoilin, se onkin mukava , kun hän kyllä jaksaa kävellä siihen mihin mummukin, on niin paljon sitä tehnyt jo monet, monet vuodet.
Sukkiakin on taas valmistunut ja ehkä valmistuukin vielä ennen kesää, uutta talvea odotellessa, jahkapa niillekin käyttäjät löytyy, joulumuorin koppanen on melkein tyhjä.Sellainen kutoja muori minä olen.Käsillä tehdessä ajatukset saavat vaeltaa omia teitään, ja niitä teitä on minulla mielessä paljon.
Ei paha lie kenkään ihminen , vaan ehkä toinen on katkerampi toista, ja sillä katkeruudella ja kateudella ei kukaan voita mitään, itselle se koituu harmiksi sydämen solukoihin ja sitten huomaakin olevansa yksin.
Eihän ihmistä ole aina tarkoitettu olemaan yksin, välillä kun nauttii toisten seurasta on sitten mukava olla taas yksinkin.Turha sitten on tutkainta vääntää, jokainen valitsee tiensä ja kulkee sitä haluamaansa suuntaan.
Nämä kutomani sukat lähetin siskolleni Pirkolle ja hänen miehelleen Askolle Vikajärvelle ystävänpäivä lahjaksi, soitti iloisena mieluisasta yllätyksestä.
Nämä sukat menee koppaan ja siinä oisi sitten työmaata tulevalle ajalle. 🙂
