Taas sunnuntai
Näin isoksi se mummun kulta on jo kasvanut,näkeehän tuon vaikkei näy kuin jalkoterät.
Torstaista lauantaihin Nuutti oli meitä viihdyttämässä ja mukavaa meillä oli.Ikävä vaan aina sitten tulee niin kova Nuutilla ja meillä , kun eron hetki koittaa, vaikka kaikki tiedämekin , että pian nähdään, jos kaikki tapahtuu niin kuin suunnitelemme.Mielellään hän aina kotiin lähtee ,v aan sitten tulee ikävä , kun me lähdetään pois.Lapselle ois niin mukava , kun kaikki läheiset oisi yhtä aikaa kätten ulottuvilla.
No toivottavasti tulee vielä paljon yhteisiä hetkiä, koko ajan aika rientää vauhdilla , tulee koulut ja omat kaverit , mummu ja pappa loittonee varmaan lapsen elämästä.Toivon kuitenkin , että olisimme pystyneet antamaan paljon hyviä elämäneväitä joista olisi hyötyä sitten hänen matkallaan aikuisuuteen ja hän haluaisi pitää meitä elämässään , niin kauan kuin se on mahdollista.Ei varmaankaan isovanhempien apukaan pahasta lie.
Helmikuun ensimmäinen sunnuntaiLämpömittari näyttää kuutta pakkasastetta.Lunta pölyyttää katolta, taitaa vähän sadellakin. Eilen oli muutenkin mukava päivä kuin että Nuutti oli meillä.Maija-liisa ja Jorma Lumijoelta kävi kylässä, he eivät ole käyneet pitkään aikaan, viime kerran käynnin jälkeen ovat rakentaneet Lumijoelle uuden talon ja muuttaneetkin jo sinne.Siis melkein vuosi on vierähtänyt.No toivottavasti nyt taasen aletaan pitään enemmän yhteyttä, uskon ainakin niin.Koko aikuisiän ystävät , niitä ei mielellään haluaisi menettää ja Jormahan on Tapion veli.Paljon on yhdessä aikaa vietetty ja kuljettu , silloin varsinkin , kun lapsemme olivat pieniä.Teemu heidän poikansa on Anua kaksi vuotta nuorempi , vieläkin pitävät toisiinsa yhteyttä.
Kunpa nyt kiitollinen olla osaisin
kaikesta siitä mitä mä sain
siltikin jotain mielessä mulla
muutosta pientä haluais.
Olkoon nyt tässä ja näin nyt
kiitän mä päivästä tästä,
huomisellekin toivoisin
onnen odotusta.
