Tällainen ajatus tänään.
Eipäs ole uutta kertynyt
yön aikana maatessa,
unikin karkas viiden aikaan
minne lie matkansa tehnyt.
Ei ole vielä näkynyt,
luulen kyllä saapuvaksi
ennen iltarupiamaa,
sitä ennen pikkusen, kun jotain tekee ja touhuilee,
paanpa sitten pitkäkseni,
kun siltä alkaa tuntumaan.
Ei ole suuria tiedossa,
riittää minulle vähempikin,
aina sitä iloa toivoo, ennemmin kuin pahaa mieltä.
Varjelusta siis mä pyydän, itselle ja teille muille,
ettei ilkeys meitä kohtais,
saatais päivä aurinkoinen.
Iloisella mielellä, askelkaan
ei paljon paina, elon tiellä.
Pahuutta ken paljon jakaa,
lopuksi hän yksin makaa.
Apua , kun anelee
vain tyhjät seinät kuuntelee.
Siis hyvydelle paiskataan
nyt kättä , nautitaan ja iloitaan elämästä.
