Torstai aamun mietteitä
Eilen kuului suru uutinen.Sipilän nuorin poika on menehtynyt leikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin.
Mieli on haikea, panee miettimään taas tarkemmin tätä elämänkulkua.Mikään ei ole itsestäänselvyys.Kerralla yhdessä hetkessä kaikki voi muuttua , eikä palaa koskaan ennalleen.Kaikella on tarkoituksensa…ainakin ennen opetettiin .Nyt herää kyllä kysymys taas , mikähän tarkoitus, niin monella asialla onkaan mitä sattuu ja tapahtuu.
Suuria asioita maailmalla yritetään asein ja riidoin ratkoa, syyttömiä ihmisiä menehtyy hädän ja kauhun keskellä.Mitkä jäljet se jättääkään.Monesti olen itse ajatellut,olisiko lapsuuteni ollut erilainen , jos vanhemmat eivät olisi olleet mukana sodanaikaisessa elämässä, isä rintamalla äiti pienen lapsen kanssa kotona ,toista lasta odottamassa,joka sitten kolmenviikon ikäisenä oli nukkunut pois.Sitten vielä sodanjalkoihin kolmas lapsi.Sen jälkeen sitten rauhan tultua,ainainen taistelu uuden luomisesta ..lapsia lisää , työtä lisää jospa se joskus helpottaa..muistan äitini monesti sanoneen.
Ei sitä sotaa varmaan kukaan halua, vaan siltikin aina jossakin valtaa haetaan sodalla ja riitelyllä, vaikka varmasti muitakin keinoja olisi.
Sitten kaiken tämän keskellä yksittäistä ihmistä kohtaa suurin menetys , joka ei tuo mitään koskaan ennalleen…siinä meillä onkin taas ajattelemista ja aihetta kiitokseen , siitä mitä meillä on.
