toukokuun 11 päivä.
Viheriöimätön nurmikko on saanut valkean peitteen ,ihan silmiä häikäisee.
Harakka on nopea lintu.Aina joskus seurailen niiden touhuja.Ei ne kunnioita toisien omaa, eikä anna pienemmille mahdollisuuksia, jos vaan itse pääsevät niskanpäälle, sanan varsinaisessa merkityksessäkin.
Ruoka on tietenkin meillekin jokaiselle elinehto, vaan se millä tavalla elantomme hankimme on jokaisen päätettävissä melko pitkälle, rehellisyys ja toisen kunnioittaminen on mielestäni niitä tärkeimpiä elämänehtoja.
Voidaan tietenkin harakastakin sanoa , ettei se osaa ajatella, vaan eihän se tietenkään ole puolustus , jos ei osaa ajatella….
Niin siitä harakan touhuista ajattelin kirjoittaa , kuinka se on viisas lintu.
Ensin se nokkeluudellaan ajaa pikkulinnut naapurin sämpylä-apajilta pois, vaikka olisi siinä syödä kaikkienkin.Mustatvarikset ja naakat ne antavat olla, koska eivät vahvemmilleen voi mitään.
Yhtenä päivänä auringonpaistaessa seinänvieriin lämpimästi , mihin ei tuuli päässyt.Menimme katsomaan , mitä harakat nauraa ja räkättää niin iloisesti.Iso sammakko oli kylmän kangistamana tullut lämmittelemään, vaan olipas harakka nokkela lintu sen huomannut ja kutsunut kaverinsakin,pään olivat kerenneet nokkia , kun saivat äkkilähdön.Oppivatkohan , ei kannata nauraa ja iloita saaliistaan , ennenkuin se on ihan varmasti nautittu.
Toisena päivänä lensi järripeippo ilkkunaan ja pökerty, en kerennyt kissaakaan sanoa, kun harakka lentää liihotti ja korjasi linnun parempaan talteen, meni naapurin varastonkatolle nauttimaan ateriaa ja nauroi makeasti.
Minua säälitti lintuparka jonka avuttomuutta käytettiin hyväksi.
Näin se menee.
Nautitaan päivästä tästä luonnonihmeitä ihmetellessä ja ollaan toisillemme armollisia.
