Eilen oli leppoisa ulkoiluilma , leppoisat oli jututkin harvakseltaan käyvä ystävä kävi päiväkahviseurana ihan ilmoittamatta.Siitä minä tykkään , että käydään vaikkei etukäteen sovitakaan tapaamista, kun suurimmaksi osaksi kotona ollaan…no jaa aina olemme kotona , jos ei mitään menoa ilmaannu.Kiva se on aina uusia tuuliakin käydä katselemassa, oiskohan tänään sellainen päivä.Sekin on yksi arvostamisen arvoinen asia , kun saa valita mitä vielä pystyy ja saa tehdä. Maailman… tapahtumat aina panee miettimään asioita uudemman kerran ja muistuttaa siitä , että tyytyväinen ja kiitollinen pitäisi muistaa ja osata olla joka ikinen päivä.Joskus joutuu mielipiteitäkin muuttamaan ja sekin on hyväksi, eipähän tule kehitettyä itseään kaikkitietäväksi, kun sitä meistä ei kuitenkaan kuka ole.Pääasia , että oikeus ja kohtuus säilyy.Ja uskaltaa sanoa oman mielipiteensä silloin , kun siihen tarvetta ilmenee.
Joulun 2014 jälkeen kutomiani sukkia, ainakin neljäkymmentä paria kudoin viime talvena ja ne lämmittävät jo eri puolilla eri ihmisten jalkoja.Nämä harmaakuviolliset lähetän tänään postissa siskontyttärelle Päiville Rovaniemelle.
Tuohon hukkareissu ajateluun on helppo samaistua,kyllä se jotenkin kolautti , poimin sen positiivareiden sivuilta.Niin huonosti nukutun yön jälkeen, on ystävä surumieli tullut luokseni.Se ei tule ilman aiheetta, kauhun sekaisena se tuli.Eile illan traagiset tapahtumat Tuirassa, kantautuivat mieleen aina , kun uni oli saada vallan.No, en paikalla ollut vaan kuitenkin ja onneksi en ollutkaan.En minä suuria jännityksiä kaipaa.
Kysymys on varmaan melkein jokaisen mielessä MIKSI? kaikella on syyt ja seuraukset, ja kuinka tämä olisi ollut vältettävissä…näitä pohtii varmasti hyvin monet .Ajatellakkaan ei voi sitä surua ja murhetta joka läheisillä on, eikä aikakaan voi kaikkea kadottaa, vaikka helposti sanomme , aika tekee tehtävänsä.Tekee se, vaan kyllä se jälkensäkin jättää.
Varjelusta kaikkien päivään, yritetään kuitenkin valaa uskoa ja toivoa , niin itselle kuin läheisillekin.
Eilen on kirveellä surmattu kaksi henkilöä Tuirassa .Kauheaksi on tältä osin maailma mennyt.Ihmishenki ei ole enään minkään arvoinen.Ihminenkö itse tuhoaa itsensä…kaikella on seurauksensa kuin myös taustansakin.
Olen kovin surullinen tällaisesta.
ARKISIA TOUHUJANI.
Aamu on jo pitkällä, melkein päiväksi vaihtunut.Ei ollut huolen häivää, eikä kiirettä mihinkään minulla.Sisäinen kello kyllä herätti kuudelta, vaan kuudentunnin unien jälkeen tunsin itseni niin väsyneeksi, ei kuitenkaan meinannut uni tulla, vaan sitten tuudittelin itseni uneen ajatuksella , että kohta kello soi, vaikkei se ollut soimassakaan.Ja niin vaan uni oli tullut , makeita unia näinkin, kello olikin sitten kymmentä vaille yhdeksän , kun heräsin.Enpäs ole niin pitkälle viime vuonnakaan nukkunut.Vähän tympiä kyllä, kun niin mukavaa ihmistä kuin itseä tuli huijattua.No minä en sitten muita huijaakkaan.
Enpä todella myöhästynyt mistään.
Pitkään mielessä varmaan moni odotteli kunnon talvea.Nyt sitä on jo lyhyessä ajassa ollut.Pakkastakin ollut ja nyt tuiskuttaa ja saattaa suveksikin muuttua.Joten nyt on sitten se nauttimisen vuoro talvisista ilmoista, kevättä odotellessa.
Heikosti tulevat pilkkijäät , vaan toivossa on hyvä elää.En vielä kuitenkaan pilkkireppua ala pakkaamaan, on aikaa odotella.
Joulunaika loppuu
ikävä jo tekee tuloaan
Nuutillakin joululoma loppuu
kaiho mummun rintaa kaihertaa.
Kevään hanget silmissäni loistaa
unelmissa niitä päin mä kuljen
monta retkeä nyt meille varmaan
kevään myötä taasen avautuu.
Joten kaihous joutanee nyt nurkaan
ja joulukuusta pakettiin jo panna saa.
Sinne lähtee koristeet
myös somat
joita hetki sitten aseteltiin.
Toivomme nyt kuitenkin , vaikka ehäkä aivan salaa
, uusi joulu koittanee kait taas.
Tulit luokseni, aamuyön tunneilla,
en yllättynyt
olinhan jo odottanut.
En tahtonut vielä herätä todellisuuteen
yritin koskettaa, ottaa syliin.
Siinä sinä kuitenkin olit,niin lähellä,
vielä kuitenkin kysymysmerkkinä edessäni
otan sinut avosylin vastaan.
Uusipäivä, täynnä arvoitusta, nyt minä sinut kohtaan.
Uusipäivä.
(aino inkeri 02.01.2015)
Pauketta , rätinää piisasi ihan kahteentoista asti ja uusi vuosikin saatiin hyvälle alulle.Eipä tuonne taivaalle tarvinnut omia rahoja tuhlata, ihan tarpeeksi kauhun hetkiä herätti muidenkin ampumat .
Kiva , että jokainen on saanut nautintonsa ja jaksaa odottaa taas kolmesataakuusikymmentäviisi päivää.
Niin todellakin, tuntuu pitkältä ajateltuna eteenpäin vaan kyllä se pian hurahtaa tuo aika.
Lupauksia en tehnyt, enkä tee niitä muulloinkaan.Toiveeni olisi , että maallisella mammonalla en kerskuisi enkä sen hankkimisesta itselleni päänvaivaa kerryttäisi.Välttämätön riittää minulle.
Toivon , että jaksaisin luontoretkiä tehdä , mökkilomiakin viettää , nauttia lähelläkin luonnosta ja sen antimista rakkaitteni, läheisteni kanssa, ystäviä unohtamatta.Tyytyväisyys jokaiseen päivään antaa varmasti eniten.
Kestävyyttäkin, kohtaamaan vaikeuksia , joita niitäkin varmasti tulee pieniä ja isoja.Terveyttä selviämään ominavuin jokaisesta päivästä ja nauttimaan tästä ajasta, kun ei kiire mihinkään.
Paljon aikaa ja retkiä lapsenlapsen kanssa.
Paljon niitä minullakin on toiveita vaan iltaruokouksessani aina
pyydän tyyneyttä olla tyytyväinen siihen mitä minulla on ja viisautta tehdä niitä muutoksia jotka ovat tarpeellisia.
Tyytyväistä vuotta jokaisena päivänä ja kestävyyttä kestämään kaikki nekin asiat , jotka eivät aina miellytä. Sitä toivon teillekin.
Enkä minä lähtenyt alennusmyynteihin kamaa keräämään, niitä on ennestäänkin kaapit pullollaan.Lähdinpäs kanssa rakkaan lapsenlapsen luontoa tarkastelemaan.Vaikka ja mitä me matkalla kohdattiin , ei kymmenen asteen pakkanen edes poskia nipristellyt ei, hiki se virtasi selkää pitkin, kun loppussa mummu jo potkuria lykki, matka oli pitkä vaan kannatti tehdä, paljon muistoja ja hetkeksi punaiset posket kiitokseksi.Tuostapa eilinen osaksi tehty paljon muutakin ehdittiin.Sitten nukuttiin pitkä , hyvä yö ja nyt reippaana jatketaan.Aamu kun päiväksi vaihtua saa, eipäs vielä tiedä mitä mukavaa , meillä on suunnitelmissa monta juttua uutta ja ihanaa.Huomiseen vielä aikaa on , emmekä sitä edes aattele vielä , nautitaan tästä ja kiitetään myös kaikesta siitä minkä saada voi.
Satujen taikaa
nyt kun on aikaa
tästä mä nautin
joulu jo kohta
luntakin maassa valaisemassa.
Etukäteen turha on huolia surra
vasta maa vihreänä nurmea näytti
nyt sen kaiken lumi jo peitti
olkaamme tyytyväisiä tähän,
kuitenkin vielä rauha on maassa
ilkeydenkin jos kiltteys voittais
yksinäisille seuraa tahtois
lempeyttä kaikkialle niin pienille kuin isommille
vihan jos jouluksi
kätkisi maa, eikä se sieltä
enään löytyisikään.
aino inkeri 22.12.2014
Monella lapsella se varmaan usko tänäkin jouluna horjuu, usko joulupukkiin.Ensimmäisiä pettymyksiä , ainakin se oli minulle , niin katkeraa , etten ole unohtanut sitä päivää vieläkään, mikä uskoani alkoi horjuttamaan ja miten. Muutama päivä enään jouluun.Äiti on lähtenyt asioille kirkolle, isän jäädessä uuninlämmitykseen metsätöistä.Saapahan Lippa-hevonenkin vähän levähtää, siihen kunnes äiti tulee ja isä lähtee hakemaan kaukaa ladosta heiniä navettalatoon jotta eläimilläkin …on ruokapöytä joulunakin taattu. Niin nenä kiinni huuruisessa ikkunassa katson pihalle , kyllä sen äidin pitäisi pian jo tulla , luntakin tuiskuttaa taitaa olla tiet tukossa, pyöräkeli huono.Kohtahan se Pasasen maito-autokin tullee, siinä rattaan jäljellähän on parempi ajaa. Viimeinhän se , pitkän odotuksen jälkeen , äiti tulee, nyssyköitä on ohjaustangossa kuin myös rekalla.Taitaa tästä joulu tulla. ihmettelen miksi hän luhtiin menee nyssäköiden kanssa ja sitten vasta tulee pirttin, eikä ole muuta mukana kuin vähäiset ostokset ruskeassa kassissa…mitäpä sitä paljon kaupasta tarvitsee, kun leipää, voita ja juustoa , maitoa ja sitä sianlihaa on nyt omastatakaa.No pyörähtäähän sieltä omenakin lattialle ja useampikin jokaiselle puolikas , sitten jouluaattona,Kiltti äiti. Uteliasuus kalvaa mieltä , mitä se äiti sinne luhtiin vei, tilaisuuden tullen juoksen katsomaan, ja sieltähän ne ruskean käärepaperin sisästä molla-maijan jalat kurkistavat, molla-maijaahan minä olen toivonut , ja pukille kirjoittanut toiveeni. Äkkiä sisälle miettimään… pakko se on kysyä ..vastaus tulee yliolan …pukki ikäynyt. Illallakin tuntuu vielä jotain jännitystä ilmassa , kun veljeni lähtee myhäillen navettaan , kun äiti on lypsyllä, hiivinpäs perässä.Voi kauhia, siellä se seisoo lehmäin ruokintapöydällä ja sillä on naamari naamalla, ei se ole pukki , kun sillä on naamari… en ole pukkia nähnyt kuin vanhempien sisarusten koulun joulujuhlassa, meillä se aina toi ne vähäiset pienet , tarpeelliset tavarat porstuaan, heti kun äiti lähti saunaan.Kummallista. Tuona aato-iltana minulle se sitten valkeni se joulupukin olemattomuus, kun siskoni sen hiljaa peiton alla kertoi.
Lapsuuden jouluissa alkoi olla näihin aikoihin se päivä jolloin alle kouluikäisenä vatsanpohjassa pikkuisen jo alkoi kouraisemaan.
Katson pikku pirtin ikkunasta pimeyteen, odotan .Juoksen vielä navettaan, käyn kyhnyttämässä suuren sian isoa levää selkää, isoksi on kasvanut, siitä kesäisestä porsaasta jonka isä kangassäkistä hevosen kärryiltä,puhtaaseen karsinaan nosti, meidän ihmeteltäväksi.Siitä se ruokkiminen alkoi,..kasvatetaan oikein suuri joulupossu, kuulin äidin sanovan….
No on se kasvanut , tuumailen juosten pirttiin.Kaiho , ikäväkin mielessä, kuitenkin seuraava ajatus jo onkin, kohta , milloinkahan se äiti sitten tekee siitä kiirausta, siiten siinä kastellaan leipää paistinpannulla , pieniä läskisiruja kyytipojaksi ja päälle oikiaa maitua.Kyllä se oli herkkua.
Ajatuksen katkaisee mies , joka seisoo pirtin ovella, sanoo huomenta , vetää pienen pistooliko lienee taskusta ja sanoo isälle joko lähdetään…
Pamaus , ja itkua tuhertaen juoksen navetan taakse katsomaan , kuinka minun lemmikkiäni raahataan navetasta lumihankeen… ei elon merkkiä ole…vaan minäpä saankin tehtävän..vispaa sinä tuota verta , ja vispaakin kovasti ettei hyydy, sieltä se pulppuaa sian kaulavaltimosta melkein kiehuvan kuumana, lämpimänä ainakin, puhtaaseen ämpäriin…tänään taitaakin olla rössyleivän teko ja verilättyjäkin iltaruuaksi.
Tuollaisia jouluja on ollut varmaan muidenkin lapsuudessa.Kauhuun ei ollut sijaa, kun tiedossa oli runsaampia ruokapöydän antimia, joita oli pitkän syksyn aikana jo odottettukin.
Viisaus on sen tietämistä
mitä pitää katsoa läpi sormien.
Viisaita tekoja , viisaita ajatuksia, niinhän ne pitäisi olla.
Tärkeää on välillä katsoa sormien läpi ja olla puuttumatta sellaisiin asioihin , jotka eivät itselle mitenkään kuulu, tai ne ei kummene vaikka päivästä toiseen niitä yrittäisi muuttaa.Helpotus itsellekin , kun ottaa vähän niin kuin löysästi , ne asiat jotka eivät kuitenkaan oleellisesti vaikuta mihinkään, niin jää sitten voimavaroja niihin tärkeimpiin asi…oihin.Eikä turhaan pahoita omaa mieltä, kuitenkinhan se loppujen lopuksi itseen vaikuttaa.
Nyt taidan laittaa joulupaperia muutaman pikkulahjan ympärille ja sitten voikin tehdä lisää jouluisia asioita.Teki mitä teki,kun taustalla soi joululaulut vielä jonkun aikaa, joulun tuntuhan siitä tulee.
Nyt hiipuu maraskuu ja joulukuu jo häämöttää.
Paljon hössötystä lienee , jos niin elää elämäänsä mielii,
mieluummin mä itse koen, niin kuin joulu aina ois
eipäs tartte hössötellä ees ja taa säntäellä,
verhot ikkunaan , kun vaihdoin, siihen vähän apuakin tarttui, lapsen lailla joulu mieli tarttuu…
pienistäkin asioista , sitten kun on joulunaika
siinä ompi oma taika
hiljennytään hidastellen , eikä kiireet ropassakaan tunnu,
kun ei niitä ole ollutkaan.
Aikanaan , kun pakostakin kiireen kanssa painia löin päivin sekä öin,
nyt on aika viettää rauhaa , jonka Luoja mulle soi.
Mukava on kaupoissakin vähän niin kuin katsella
joululaulut mukaan tarttuu, kiirettä en huoli matkaan.
Silloin sieltä pois mä hiivin
mukanani muistot kiirii.
(joulua odotellessa aino)
