Vieläkin puiden pihka
metsän tuoksu,ovat tuoksuista miellyttävimmät
ne tuovat mieleen isän, joka illan hämärissä
hiestä märkänä , lumisena
kuuraa hiuksissa…
tuli kotiin ja otti polvelle
silittäen hiuksiani
vaikka sota-aika vielä oli hänellä päällimmäisenä muistoissa
työn karheat kädet valmiina osallistumaan perheen elatukseen
huoli tulevaisuudesta ajatus sittenkun…
Tuli se päivä sittenkun…erinlainen päivä
nyt minä vien haudalle kynttilän ja kiitän.
-aino
Kutominen on ollut minulla terapiana , jos viisi vuotta.Kädet joita yritettiin saada kuntoon ranteita ja olkapäitä operoimalla , eivät kummenneet.Hiljakseen aloin aina kutomaan, kun kivut antoi myöten, ajatukset tekivät sitten sitä omaa tärkeää työtä ja voi sitä riemua , kun pitkästä , kymmenien vuosien jälkeen ensimmäinen sukkapari valmistui,tiesin , että ei minulla tekeminen lopu, oma tahtoa pitää olla, vaikken palkkatyöhön kykenekkään.Sukkia on valmistunut siitä lähtien tasaiseen tahtiin lahjaksi, lämmittämään läheisten ja ystävien jalkoja.
Tässä on kevään- ja kesän 2014 kutomiani, osan olen jo antanut suoraan pois ja itselläkin käytössä yhdet.Nämä odottaa tarvitsiaa…….
Viikko sitten olimme Nuuttia hoitamassa, täällä vietetyn viikonlopun jälkeen.Lauantaina luonto-nuotio retkellä häneen nousi kuume, ja tiistaina hänellä helpotti ja minulla alkoi.Ja on vieläkin.Tänään ensimmäinenkuumeeton aamu, vaan yön olen yskinyt niin , että kylet on kipeät.Oisi niin hieno metsä-ilmakin, vaan ei taida kannattaa lähtä urheileen.Viime torstaina buranan voimalla kävin , kymmenen litraa poimimassa ihan käsin suuria kypsiä puolukoita, Tapio poimi kolmekymmentä litraa.Niitä olen nyt tässä levähtelyn välillä mehustellut ja pullotellut, eipäs se ole konsti eikä mikään, kun Tapio ne perkkaa ja survoo.En yksin jaksaisi.Olemme tehneet ainakin kahdeksan ämpärillistä mehuksi, ja pari huupaksi,kokonaisinakin pakastin, että saa niistä sitten talvellakin lappapuroa, ruismarjapuuroa, mitä nyt milloinkin hoksaa.Tapio on poiminut kahdelle sisarelleen kummallekin kaksi ämpäriä nuorimmalle ja vanhimmalle.Eivät itse kyenneet nyt poimimaan.Minä poimin käsin puhtaita isoja marjoja, niitä ei tarvitse perkatakaan.Minäkin poimin ouluun ystävälle kymmenen litraa, ja annoin myös ne oikein sydämestä, hän kyllä niin usein muistaa minua muuten.
Ainakin kolme aurinkoista päivää on mennyt sairastelun vuoksi hukkaan, kun ei pääsyt metsään, vaan pitää mennä muuten retkeileen, kunhan aika on.
Eilen aamulla ajatus oli , että kuluisipas päivä nopeasti iltaan ja kuume menisi huitsinnevadaan, eikä tarttis tulla takasinkaan.Illalla vielä kuume kohosikin liki kolmeakymmentä yhdeksää.No vähän lääkettä otin ja unikin tuli, yskän puuskiin heräilin…….kurkku on kipeä , eikä ole ollut kipeä sitten nuoruusvuosien, silloin leikattiin nielurisat.
Virkeämpi aamu kuitenkin , kuin kaksi edellistä.Uskaltaisinkohan sanoa , tauti on tällä kertaa selätetty.
Vielä lupaa muutaman päi…vän metsäilmoja, ensi viikolla voi jo hyppysiä palella.
Mitään ei voi tehdä , jos haluaa jäädä paikoilleen.
Silloinkun on vapaana ansiotyöstä , on sillä hyvätkin puolensa.Vapaus valita meneekö , vaan jääkö paikoilleen.Minä tykkään mennäkin ja sitten on mukava olla taas paikoillaan, kun sen tarve on.
Olen luullut , ettei minuun mikään tauti iske, kun lääkitykseni on joka aamu niin ainutkertainen.
Omenaviinietikkaa, hunajaa, sekoitan lasilliseen vettä, sen otan aamulla ensimmäisenä , kuin myös lusikallisen Möllerin sitruunallan maustettua kalanmaksaöljyä.
Sitten lääkkeeksi sitruunanmehua, tuoretta inkivääriä ja hunajaa.Tuollainen seos mulla on jatkuvasti jääkaapissa ja kun kurkku alkaa tuntua karhealta otan sitä.Ei auttanut tähän romuskaan.
Kirjoittelenpas tänne lisää, kunhan runosuonikin puhkeaa, syksyn hämärän myötä.
Tänään viettävät nimipäiväänsä kaikki joiden nimi on Kalevi.Tänään täyttäisi isäni yhdeksänkymmentäyhdeksän vuotta.Heinäkuun ensimmäinen päivä yhdeksäntoista vuotta sitten, päättyi hänen päivänsä täällä meidän keskuudessamme.
Virkeäkin elämä päättyy ja saattaa päättyä yllättäenkin.Yleensä se yllättääkin jälkeenjäävät.Onneksi sain olla viimeiset vuodet vielä lähellä häntä, ihan jokapäiväisessä elämässä, sitten lapsuusvuosien jälkeen.Rikkaita vuosia, lapsemme varttui näinä vuosina lapsesta nuoreksi aikuiseksi ja näki ja koki ihmisen elämänkulun terveestä sairastumiseen ja luopumisen tuskaan.Varmasti tämäkin kokemus on kasvattanut elämäntiellä pärjäämiseen.
Tänään on taas uusi päivä ja tekojenkin päivä.Usein siirrääme asioita , sitten huomenna… huomenna voi monikin asia olla myöhäistä.
Kaunis päivä tulee tästäkin päivästä.Suunnitelmat valmiina kohti uusia seikkailuja, ennekuin on myöhäistä.Jokaisella päivällä on uutta annettavaa, näin uskon tästäkin päivästä.
Kesä on suurinpiirtein takana, kaunis syksy edessä , vielä voi olla aurinkoa ja lämmintä,yöt ja illat kuitenkin alkaa olla jo pimeitä.Tykkään kovasti lämpimästä ja pimeästä , joten syksylläkään en vaivu pimeyteen vaikka sataisikin, valoja lisää niin sisälle kuin uloskin , niin mielikn virkistyy.
Mukava kesä on ollut, lämmintä riittänyt sittenkun viimein kesäkuun jälkeen lämpesi.Mökkeilty on vuokramökeillä kolmeen eri otteeseen.
Suomussalmella, Pyhännällä, ja Kuusamossa.
Suomussalmelle menimme ihan kahdestaan, sinne tuli sitten seuraksi loppuviikoksi Keräsen Anja ja Jorma
Oman perheen kanssa siis Anu, Anssi ja Nuutti olivat mukanamme Kesälässä Pyhännällä, aivan ihan amökki, uimarantoineen, haukea lähti järvestä jota Anssi ja Tapio pyytivätkin tosi ahneesti.Minä keskityin enemmän Rantavesiin, oli mukava kun oli lämmintä Anun ja Nuutin kanssa uitiin paljon.
Sittten elokuussa vielä innostuin yhden kaverin kanssa vuokraamaan mökin , se on melkein meille jo traditio , monena kesänä olemme yhteisen loma-kalareissun tehneet.NIin nyt vuokrasimme mökin Kuusamonsta Saapunkijärveltä.Komeat maisemat, poro käyskenteli vasansa kanssa pihapiirissä, järvi näkyi tässäkin mökissä ikuunasta katsellessa.
Mukava loma tiistaista perjantaihin.Ilmat suosivat , aurinko lämmitti , vaikka menomatkan satoi , illalla jo aurinko paistoi.
Ruskaretkeä vielä ollaan suunniteltu, saa nähä miten käy, viimesyksynä se jäi tekemättä.
Nuutikin on jo aloittanut esikoulun Allinpuiston päiväkodissa.Nyt onkin jo sitten vähän rajoitetumpaa talvisaikaan mummulassa olo, ei ainakaan useasti viikolla voi poissa olla.No eipä kovin usein ole viikolla ollut tähänkään asti.
Niin se vaan tuo aika joutuisasti menee, kuusivuotta on kyllä ollut yks huraus.
Tämän viikon on esikoululaisilla uimakoulua , joka aamu kaksituntia Raksilan uimahallissa.Siellä sanoi saunovansa muiden joukossa, oli eilen kolme mummuakin sattunut saunaan yhtä aikaa(on se ihan a, kun tottuvat kaikenlaiseen jo pienenä)kysyin puhuivatko mummut mitään, sanoi, että kysyivät kuka on sitä mieltä , että saa lyyä löylyä, Nuutti sanoi nostaneensa kätensä , että saa…..
Kyllä minä tykkään tuosta lapsenlapsesta kovasti.
Eilen oli päiväkodilla vanhempain-ilta illalla , me olimme papan kanssa sitten Nuutin tykönä iltaan asti , kun kahdelta haettiin päviäkodista .Vettä alkoi satamaan , kun neljänruuan jälkeen lähdimme ulkoilemaan, kastuttiin vaan ei me annettu sateen retkeämme häiritä käveltiin kyllä pitkästi, Nuuti sanoi tekevänsä kaiken siksi , että saataisiin mummua vähän laihemmaksi.no en minä nyt niin kauhean ylipainoinen ole, vaan heidän perheen mittakaavoissa kyllä ja samanlaisia mekin hoikkia oltiin papan kanssa nuorempana.Hyvällä alulla meilläkin on painonpudotus, toivottavasti talvi ei tee lenkkeilyn suhteen tepposia.Nyt paljon kuletaan Oulujoella uistelemassa, niin siellä tulee jonkin verran liikuntaa, vaikka kyllä nuotiolla paistettu makkara ja pulla kahvit taitaa tuoda kaiken takaisin minkä kuluttaa..se vaan kuuluu se nuotio tuonne kalaretkelle, ei kyllä sitten sen kummempaa ruokaa tarvitse sinä päivänä laittaakaan.
Joulun aikaan 2013 kuvattu, minulle niin rakkaan pikkupojan jalat.Paljon on askeleita lapsonen tehnyt.Muistoja mummullekin paljon kertynyt.Ihanaa olla mummu ja läsnä aika läheisesti nuutin elämässä.
Nyt aletaan korjailemaaan tilannetta, viimeistään sitten , kun syksy saapuu…..Tästä jäi ainiaaksi paikka sydämeen.Olimme Anun perheen kanssa kolme päivää Kesälässä Pyhännällä ja paikka oli upea, ilmat suosivat, kaikki oli kohdallaan, kyllä minä nautin.Varsinkin lämpimistä öistä , kun pikkukulta Nuutti hiljaa tuhisi mummun vieressä ja aamulla sievästi touhuihinsa herätti, aivan kuin mummulassakin.
