Ylläettäenpäs ystäväni Raili oulusta soitti ja aiko tulla käymään, tietämättä mitään tulevasta syntymäpäivästäni , jota en kyllä aikonutkaan juhlia, vaan jos joku haluaa käydä toki kahvit tarjoan.Niin me kakkukahveilla Railin ja Pentin kanssa juttelu hetkeä kruunattiin.Iloinen päivähän siitä tuli.
Pitkä aika on vierähtänyt viime kirjoituksesta.Niin paljon menee aikaa fasebookissa, on monenlaista ryhmää, nyt uutena tyrnäväläiset minun ikäluokkani ihmiset.
Nuutin kanssa vietettiin viime viikolla torstaista lauantaihin aikaa mummulassa ja meillä oli tosi hauskaa.Torstai-iltapuuron aikaan Nuutilta tipahti ensimmäinen hammas, ja kyllä meillä oli hauksaa.Hammaskin meni hukkaan ja sitten sseuraavana aamuna se löytyi keittiön pöydän alta , eikä kukaan vieläkään ymmärrä miten se sinne huomaamatta joutui.Kyylä kaikki kuitenkin kävi reippaasti, ei siinä ollut sen kummempaa . aikansa nitkutteli ja sanoi , että kyllä se kohtaa lähtee.Muina miehinä söi puuron ja lopuksi pannaria ja maitoa ja siinä se sitten oli, toki me sitä tyhjää reikää usiammasti peilistä katsottiin ja kuvattiin ja laitettiin tietebkin äitille ja isällekin kuvaa ihme tapahtumasta.Kyllä Nuutti on mummulle rakas, meillä on niin hauskaa aina.
Nuutti olikin hiihtoloma viikon Allinpuiston päiväkodissa, sieltä torstaina papan kanssa hänet haettiin.Hoitajat kehuivat kuinka Nuutti osaa jo lukea ja on niin reipas ja juttelee viisaasti, no kyllähän minä sen tiedän ja kaikki lähellä olijat , vaan mukava kun se kuitenkin hoitopaikoistakin kerrotaan.Missään ei ole vielä moitittu.Kyllä saa olla kiitollinen noin reippaasta pojasta.Ainutkertaista elämää on tämän hetkinen aika.
Laitoinpas tännekin vertauskauvallisesti kaksi eri vuoden samaa päivää.Ensimmäinen kuva on otettu pilkillä merenjäällä Oulunsalon varjakassa 25.02.213 ja jälkimmäinen omalla pihalla tasan vuosi myöhemmin, siis sama aika 25.02.2014 ei ole samanlaiset vuodet eikä talvet, saapas nähdä sitten kesä millainen se on.Toivottavasti tyyntä, lämmintä ja joskus sievästi rippais vettä.
Ensimmäinen kevätpäivä.Liukasta , lämmintäkin melkein viisi astetta.Kirjoittamisetkin tänne on jääneet, fasebookin kirjoitellut mitä kirjoitellut.Olympilaisia kudelma kädessä on kuusitoista päivää vierähtänyt.Olen minä muutakin tehnyt vaan ne luppoajat.
Nuutin tykönä on käyty ja Nuuttikin on ollut meillä toissa viikolla viimeksi, torstaista lauantaihin.Nyt oltiin torstai iltapäivä siellä haettiin Nuutti päivähoidosta ja iltaan asti hommailtiin , tanssien ja leikkien.Mukavaa.Lauantaina Anu oli vuorokauden reissulla ystävänsä , työkaverikin , kanssa Helsingissä käymässä , me olimme sitten Nuutin tykönä lauantaipäivän , kun Anssilla oli työharjoitukset.Mukavasti meni päivä,taas liiankin nopeasti.
Kevät panee ajatukset juoksemaan
iloista mieltä tulvillaan
aurinko pilkistää pilvien takaa
taitaa olla yhtä mieltä kanssani.
Melkein on viikko vierähtänyt viime kirjoituksesta, fb:ehen olen kirjoitellut minkä kirjoitellut.Aika vaan menee niin joutuisasti ja kirjoittaminen ja koneella olo on rajallista.Nytkin muihin touhuihin on kohta lähdettävä, olen jo puolituntia istunut tässä ja sen tuntee.Särkylääkkeen voimalla en oikein halua kirjoitella , ja iltapäivään pärjöttelen sitten otan ensimmäisen ja iltaa myöten toisen.Ne jotenkin kuitenkin turruttaa ja sitten ei oikein viitsi tehdä mitään, siksi pitää päiväs aikaan koittaa vaan kärsiä kipuja , hyvä kun yöllä sitten saa nukkuttua melko hyvin.
Koko viikon on ollut lauhaa , nytkään ei ole kuin aste pakkasenpuolella.Vieraitakin, siis kavereitakin on käynyt jokapäivä paitsi eilen meillä olikin Zeppeliinipäivä, tänään sitten ulkoilen yksin tai kaksin, sen tietää sittenkun sen aika on.
Katselen vilinää ihmisten
joukossa paljon outoja on
polttavan tunteen kokea saan
katselen taas vähän kauempaa
sinäkö siellä
polttava katse
juuri kun sain sen kylmemmäksi
sinua yritin tyhjäksi tehdä
turhaa se yritys on nyt vain
suureksi tunteeni kasvaa ja sammu se ei.
Liekkö nyt tarpeellista tehdäkkään niin,
sinun mä on enkä
periksi anna.
Kohtaamme päivän vielä seuraavankin.
Näin isoksi se mummun kulta on jo kasvanut,näkeehän tuon vaikkei näy kuin jalkoterät.
Torstaista lauantaihin Nuutti oli meitä viihdyttämässä ja mukavaa meillä oli.Ikävä vaan aina sitten tulee niin kova Nuutilla ja meillä , kun eron hetki koittaa, vaikka kaikki tiedämekin , että pian nähdään, jos kaikki tapahtuu niin kuin suunnitelemme.Mielellään hän aina kotiin lähtee ,v aan sitten tulee ikävä , kun me lähdetään pois.Lapselle ois niin mukava , kun kaikki läheiset oisi yhtä aikaa kätten ulottuvilla.
No toivottavasti tulee vielä paljon yhteisiä hetkiä, koko ajan aika rientää vauhdilla , tulee koulut ja omat kaverit , mummu ja pappa loittonee varmaan lapsen elämästä.Toivon kuitenkin , että olisimme pystyneet antamaan paljon hyviä elämäneväitä joista olisi hyötyä sitten hänen matkallaan aikuisuuteen ja hän haluaisi pitää meitä elämässään , niin kauan kuin se on mahdollista.Ei varmaankaan isovanhempien apukaan pahasta lie.
Helmikuun ensimmäinen sunnuntaiLämpömittari näyttää kuutta pakkasastetta.Lunta pölyyttää katolta, taitaa vähän sadellakin. Eilen oli muutenkin mukava päivä kuin että Nuutti oli meillä.Maija-liisa ja Jorma Lumijoelta kävi kylässä, he eivät ole käyneet pitkään aikaan, viime kerran käynnin jälkeen ovat rakentaneet Lumijoelle uuden talon ja muuttaneetkin jo sinne.Siis melkein vuosi on vierähtänyt.No toivottavasti nyt taasen aletaan pitään enemmän yhteyttä, uskon ainakin niin.Koko aikuisiän ystävät , niitä ei mielellään haluaisi menettää ja Jormahan on Tapion veli.Paljon on yhdessä aikaa vietetty ja kuljettu , silloin varsinkin , kun lapsemme olivat pieniä.Teemu heidän poikansa on Anua kaksi vuotta nuorempi , vieläkin pitävät toisiinsa yhteyttä.
Kunpa nyt kiitollinen olla osaisin
kaikesta siitä mitä mä sain
siltikin jotain mielessä mulla
muutosta pientä haluais.
Olkoon nyt tässä ja näin nyt
kiitän mä päivästä tästä,
huomisellekin toivoisin
onnen odotusta.
Sunnuntai-aamupäivä.pilvinen, vähän tuulee, pakkasta neljä astetta.Sellainen on sää tänään.Ulos tässä ajattelin lähteä, virkistämään kehoani.Olkoonpa tämä nyt sää päiväkirjanani , kun fb:n sivuille jo tuntoni kirjoitin, tänne ei tunnu sormet eikä ajatus semminkään liikkuvan ollenkaan.
Uskoa tulevaan
uskoa huomiseen
kuinka kauan jaksan mä jakaa
itsekkö kuljen auttavin mielin
itseni unohtain
voimaa mä kyllä itselle saan ja monta on antajaa
vaan jos joku ei itse
tietänsä löydä
toisen se mahdoton löytää on
jokainen itse , kun raivaa tiensä
haluamansa kait sitten saa.
Auttaa mä voin
vaan tekemään valmiiksi
kukaan ei toiselle parasta lie
on vallassa mahti ja uskonkin
rippeet vois uuteen elämään kartoittaa.
Valmiiksi koskaan ei ihminen saa
täällä maanpäällä tekojaan
vaan iloiseksi
ja nautinnoksi voi jokainen elämää rakentaa.
23 päivä kävin terveyskeskuksessa vuosi kontrollissa.Vuosi sitten sain sairaseläke paperit ja silloin kävin kontrollissa, verikokeissa ja muissa viimeisen kerran työpaikka lääkärillä Mehiläisessä.Veriarvot olivat pysynet ihan yhtä hyvinä nyt tähän päivään.Eips siellä sitten muuta , kun reseptit muutettiin sähköisiksi, ja näilläpä sitten kuulemma vuosi mennään , jos ei mitään ilmaannu.Eihän kivut pois lähde, eikä niille mitään ole tehtävissä, asenne ja kipulääkkeet tuokoot helpotusta nämä vaivat ja sairaude kyllä riittäisi..Ja täytyyhän sitä vähän valita mitä tekee ja millä vauhdilla, itsensä kanssa kun pärjää niin mikäpä se siinä. Ulkoilemaan kunhan kehtaisi lähteä , kun pakkasetkin hellitti , niin silloin se kroppa ja mielikin virkistyisi.
Kavereita lähden nyt Zeppeliiniin tapaamaan ,v armaan siellä joitakin tuttuja näkyy, muutaman sanan vaihtaa ja maailmaa parantaa. Samallahan nuo riisipuuro maidotkin sieltä tullee , niin saa kotikylän kaupat huokua ihan omissa oloissaan.
Harmittaa , eilen aamulla kirjoitin pitkän tarinan koko alku viikon tapahtumista, nyt ne on tuuli vienyt mennessään, kun en muistanutkaan niitä julkaista.Olkoot ja menkööt , enpä enään rupia niitä kirjoittelemaan, tänään on uusi päivä ja mietteet sen mukaiset.
Pakkanenkin on lauhtunut niistä viimeviikon lukemista , eilen oli jo alle kymmenen tänään ei ole enään kuin kolme pakkas-astetta.Päivä on jatkunut jo melko paljon, illalla neljän aikaankin on melko valoisaa, niin se pian tuo kevät alkaa häämöttää, eikä pimiä aika mielestäni ole ollenkaan liian pitkä.Vaihtelua kaipaavana ihmisenä nautin jokaisesta vuodenajasta.Asenteesta se on kiinni monikin asia.
Katselen harmaata taivasta
ei kirkasta yhtään harmauden yllä
vain valkoinen maa nyt valoa tuo
on puhdas se niin ja koskematon.
Ei päivän alussa nyt tietää voi
mitä iltaan mennessä päivä taas tuo
niin tahtoisin kirkkaita hetkiä tähän
valon harmauden keskelle tulevan jo.
Auringon valaistu tie , kun oisi niin
paljon helpompi kulkea vielä
on harmaus ,arki ja apeus sen
luotu toisille , ei minulle ei.
Valon tahdon mä päiviini hakea oitis
ja surun kätkeä pois , eikä tulla sen soisi.
Vaan ihmiset lähelläs jos vaikertaa
ja surua aina vaan lietsoen toisi,
nyt tahdon mä karkoittaa ne jo pois
on eloni ilmankin valoisampaa,
enkä enää mä jaksa ylös nostaa ,
jos ei itsellä voimia muuhun kuin panna vastaan.
Hyvin nukutun yön jälkeen on herätty uuteen aamuun.Ikävä kaihertaa mieltä, elämän laki sekin.
Nuutin vierailu olikin yhtä yötä pitempi ja sehän oli meille mieluisaa.Nuutti itse sanoi toisena iltana , että haluaisi vielä olla kokopäivän ja yhden yön.Minullehan se sopi oikein hyvin.Eipä ollut muuta kuin äidin kanssa keskustelu sitten aamulla ja mikä mukavinta , äidilläkin oli illalliselle kutsu , minne Anssikin meni joten naps , ja palikat loksahtivat paikoilleen.Saatiin niin paljon lisää aikaa , että meitä ihan nauratti.Mikä herkuinta levitettiin Nuutin huoneessa (siis täällä mummulassa) laveri jo silloin torstai-iltana ja aikomus oli nukkua siinä vierekkäin Nuutti ja mummu.Ja niin tehtiin kaikki ne kolme yötä ja kyllä meillä oli lystiä , illatkin tahtoi venyä aina aikuisten nukkumaanmeno aikaan asti , ennen kuin pikku silmätkin kiini taipui.Ja mikä ihana herätys, aamulla, mummun päällä oli kaikki peitot mitä Nuutin huoneesta löytyi siis ainakin neljä ja paljon tyynyjä yhtenä möykkynä, ja pikku käsi kaiverteli jostakin peiton mutkasta ja kuului kuiskaus herätys , herätys mummu ja naurun kiherrys pälle.Kyllä mummu nauttii näistä hetkistä.Varmaan me saadaan niitä vielä paljon lisää.Odotan jo seuraavaa Nuutin yökyläilyä.Tällaisesta mummuilusta minä tykkään.Vanhemmat kantavat vastuun, mummulassa on turvallista ja meillä on aikaa lapsenlapselle silloinkun hän on läsnä, huoletonta aikaa.Lapsenlapsen kanssa oleminen ei saakkaan muutttua velvollisuudeksi , joka päiväiseksi, vaan apua annetaan ja se otetaan ilomielin vastaan silloinkun se on miellyttävää kaikille osapuolille.Ihanahan se on ottaakin lapsi luokseen ja olla hänen kanssaan , kun näkee hänenkin nauttivan siitä.Niin kiltti ja tottelevainen poika , mummun ja papan kaveri.
Siispä virkeyttä mummu sai taas lisää ja voi nyt kulutella sitä, ihan omineen.Kutomista ja telkkaarinkatsomista tietokoneen lisäksi, niistä on varmaan tämä päiväni tehty, normaali arkirutiinit ruuanlaittoineen kuuluu tietenkin tähänkin päivään.Nautin näistäkin ajoista.Kunpa sitä osaisi olla todellakin kiitollinen näistä ajoista, kun kaikki on hyvin.Toivon näin jatkuvankin, ei se elämä mitään mullsituksia kaipaa suuntaan eikä toiseen.Terveyttä , läheiset, iloinen mieli , turvallisuus, sopusointu itsensä ja läheisten kanssa.Onkait tässä jo iloiseen mieleen aihetta, älkäämme turhaan tehkö asoista vaikeita , jos niin ei todellisuudessa ole.Vaikeuksia saa kyllä tekemällä , vaan niistä on vaikea päästä eroon, älkäämme siis haaliko niitä.
Olen minä siitäkin tosi iloinen , kun aikansa jaksoi uurastaa ja töissä kulkea liki neljäkymmentä vuotta ihan säännöllisesti, eipä siinä sairaslomiakaan juuri ollut, no sittenpä se elimistö päätti sanoa , että piisaahan tuo jo yhdelle ihmisille ja eläkelaitos Ilmarinen yhtyi saamiinsa lääkärinlausuntoihin, niitä onkin toista mapillista , seurauksena elämä joka on ihan nautittavaa , kun elää kipujen kanssa, nakkaa kipulääkettä tarvittaessa , tekee sitä mitä pystyy ja vielä pystyy valikoidusti tekemään ihan tarpeelliset askareet vähän niin kuin hidastetussa filmissä.No näin on todella hyvä ja minä nautin.Torstaina onkin sitten kontrolliin meno ja kuulemaan tuloksia .Toivottavasti lääkärinkin kommentit on myötämieliset minun ajatusteni kanssa.
Aamu on ja pakkasta vähän yli kaksikymmentä astetta.Reippaana heräsin ja nukuinkin ihan hyvin.
Meillä on odotuksen ja ilon päivä tulossa.
Menemme iltapäivällä hakemaan Nuutin hoidosta ja hän tulee mummulaan kahdeksi yöksi, odotamme kovasti, vähän vilinää ja vilskettä.Viikko onkin vierähtänyt viime tapaamisesta ja se tuntuukin pitkältä ajalta.Innoissaan kuuluu Nuuttikin odottavan , kun saa olla yhden kokonaisen päivän ja kaksi yötä, uskon että meillä on hauskaa.Nuutista on tullut iso poika, ei enää sillai hoitamista tarvitse eikä haluakkaan.Riittää kun selvät rytmit on päivässä , ruoka ajallaan ja turvallisuus, sitä lapset tarvitsevat, kuin me aikuisetkin.Leikki tietenkin yhdessä kuuluu mummulaankin, ja niitähän meillä piisaa.Ei ainakaan vielä ole koskaan kesken loppuneet, nyt kyllä onkin sisäleikkien vuoro, ulkona paukkukoon pakkanen ihan vapaasti.
Katsettas lämmintä ootan mä vain
kätes kun puristat kaulaani vain
muuta en kaipaa ollenkaan
niin surut ja murheet jäädä saa.
Olet tärkein osa elämää
, kunpa oikeaa oppia osaisin antaa mä vain.
Jos liiaksi tiesi mä silottaa voisin
se varmasti myöhemmin
surua toisi.
Sinä minulle rakas,
en koskaan ennen tietää voinut
tällaista rakkautta päällä maan
on huolet ne poissa ,
kun katseesi nään
ja kädestä kiini sua pitää mä saan.
Sinä rakas lapsenlapseni mun.
Rakkaus omasta lapsesta tulvahtaa
ja se kauttasi mullekin annetaan
kyllä päivistä näistä
mä kiitoksen annan
ja rukouksen korkeuksiin lähetän.
Mukava ois vieläkin pitää sylissä ja hoitaa niin kuin pientä konsanaan, vaan eihän mikään säily ennallaan eikä saakkaan, uusia mukavia asioita tulee , kun entisiä jää pois.Elämä kulkee eteenpäin ja näin on hyvä.
Pakkasta vieläkin kaksikymmentä astetta , aurinko tekee nousuaan.Tuon kuvan otin eilen keittiön ikkunasta.
Hiljaista on , jäniksenjäljet ikkunan alla kertovat, että on jotain elämää talonkin ulkopuolella.Linnutkin kyyhöttävät pesissään ison kuusen katveessa pikaisesti käyvät ruokintapaikalta auringonkukan siemeniä syömässä.Pitääkin lähteä viemään sianläskiä roikkumaan puunoksalle, tikat tahtovat viedä koko kimpaleen, vaikka minä sen siimalla oikein ompelen ja pujottelen puunoksaan.On ne minua viisaampia,. keinonsa on niilläkin, ja syödähän niidenkin pitää.
Kirkas , kuulas aamu pakkanen paukkuu nurkissa, uuninkylki hohkaa vielä lämpöä.Ei ole tänään uunin lämmitystäkään.Taitaa olla kudelma ja televisio parasta antia, jos ei kukaan tarkene tulla tervehtimään.Olisi kyllä tervetullut, ken vain tupaamme ystävistämme, kavereista sapuisi.Jormakin on menossa Ranskaan , turhaan vilkuilen ikkunasta tulisiko vaikka käymään , ei ainakaan kahteen viikkoon.Ikävähän tuo on, vaikkei hän joka viikko käykkään, vaan ei voi odottakaan.
Kirjoittaisin kyllä miellelläni paljon , paljon enemmän, vaan käsi ja hartiat eivät ole yhteistyö halukkaita.Kipu on nytkin valtava vaikken tässä koneella ole vielä kauakaan ollut.Näin se menee , ennen ei ollut aikaa nyt oisi aikaa vaan ei kykene.Eikä kipulääkkeidenkään varassa ihan viitsisi olla, yöksi on pakko ottaa , muuten ei nukkumisesta tule mitään.
Olen kuitenkin kiitollinen päivistäni tämmöisistä
nautin joka hetkestä näistä
ei työ sarkani enää monesti
mielessä käy,
vaikka kesken senkin lopettaa sain.
On eloni paljon helpompaa
voin itse mä valita askareet nää
ja tehdä ne mitkä itselle jää
en toisten töistä nyt huolta
kanna
en mukanain kuljeta
mieti en
milloinka minun ne tehtävä on.
En silti ymmärrä yhtäkään
joka kateus silmissä vaeltaa
he osaani kadehtivat suotta
kuka sairauksia toisille tahtois.
On kateus pilannut asioita monta
ei ihminen varmaan
onnea kanna, joka aina vain toista kadehtii
ja toisen osaa vaanii kuin ois siellä kaikki helpompaa.
Itsse jokaisen oma elämä
elää täytyy
et valmiiksi sitä nyt tehdä voi
vaikka joskus tietänsä siivilöit.
