Tuli uunissa.Ulkona oikea talvi-ilma , pakkasta kaksikymmentä-astetta.Aamun olen aloittanut reippasti, terveyskeskuksessa verikokeissa, sydänfilmissä ja jäykkäkouristusrokotteenkin sain, kun edellisestä oli kulunut jo se määrätyt kymmenenvuotta.Sekin asia reilassa.Mukava kyllä käydä tuolla tk:ssa ,minun mielestäni siellä hommat pelaa hirmuisen hyvin, hoitajat miellyttäviä, palvelu joustavaa, parinviikon päästä sitten lääkärille sekin on testaus vaiheessa, kun tähän asti olen käynyt Mehiläisessä työpaikkalääkärillä tai sitten OY:ssa, nytpä sitten saan kymmenien vuosien jälkeen palata oman kunnan terveydenhoitopalveluihin, vaikka kyllä kait ne Oy:ssa käynnit ovat olleet jotenkin tänne sidoksissa.Mukava tuolla Tk:ssa on siltikin käydä , kun siellä aina tapaa tuttuja , jotka miellellään tulevat juttelemaan ja minähän siitä kyllä tykkään.Mukava huomata , etteivät ole minua unohtaneet kaupalla olleilta vuosilta, no kyllä kait ylikolmekymmentä vuotta Tyrnävän S-marketissa tekee ihmiset tutuiksi, vaikka puolella väkiluku sinä aikana kasvoikin.Ei enään tunne kaikkia niin kuin silloin , oisko ollu vuosi-83 , taisipa olla.
Pääkipukin on yönaikana hellittänyt, kyllä se lentsua oli varmaankin, ihana tunne kun on parempi olo.Pakkasaurinkokin puiden välistä vähän pilkistää, päivä jatkunut jo toista tuntia, kyllä tässä kevättä kohti mennään kovaa kyytiä.Reippaus senkun lisääntyy, no on sitä vielä talvea jäljellä , eihän tuota vielä kunnon kylmää ole ollutkaan, nyt vähän totutellaan.Tietää sitten , kun kevät aurinko lämmittää, mistä nauttii.
Mitäpä sanoisin , kun minulta kysytään
miten voit
sanonko ihan hyvin
vaiko
samoin kuin eilenkin
hymyilisinkö vain iloisesti ja vastaisin hyvin voin.
Ei kyllä on helpompi sanoa vain , kiitos kysymästä.
Puhua säästä ja viime hetken tapahtumista maailmalla , joista kuitenkaan en paljoa tiedä.
Katsoa vain , katsoako pilviin vai omiin kengänkärkiin
eikä olla huomaavinaankaan,
entä sitten jos joskus en todella huomaakaan tai huomaan vaan vastaantulija
ei huomaa minua, tai ei halua huomata, petynkö,
maailma on iso ja vaikea kulkea.
Ainakin , jos on annettu liian suuret saappaat. 🙂
Ainakin heidän , jotka siitä vaikean tekevät.
Iltaan alkaa tämäkin sunnuntai päivä kallsitua.Kyllä tämänkin päivän ruuanlaitoilla ois syöttänyt isommankin sakin.Kahdesti olen kapustanvarressa heilunut , tiskannut ja päiväkahvitkin tarjoillut.Olen toki ennättänyt vähän koneellakin olla ja tunnin päikkäritkin ottaa , vaan paljon minä valmiiksi passaan.Eikait minua siihenkään kukaan pakota , vaan siihen tekee itse kuin valmista odottaisi.Toki minä joksus lähden mielelläni uloskin syömään, ravintolaan tai kioskille, vaan ne ei ole minun juttujani, muuten kuin hädän keskellä.Siis silloin , kun koti kaukana ja nälkä yllättää, varta vasten en kyllä useasti ole lähtenyt ulos syömään, paitsi omia evbäitä.Kesällä pikinikille tai kalareissulle ja sitten talvella pilkillä maistuu omat eväät , vaikka kylmäkin joskus sormenpäitä nipristää.
Ulkona en ole tänään käynyt, enkä moneen päivään, viikon on pääkipu vaivannut, kyllä se välillä hellittää ja sitten taas tulee.Taitaa suurin syy ollakin tuo ulkoilemattomuus.Tämä vuosi on lähtenyt nyt näin käyntiin, edessä uusi viikko katsellaanpas mitä se tuo tullessaan.Epätoivoisesti olen yrittänyt siirtää tänne blogiini aikaissemmin kirjoittamiani runoja tiedostoistani, vaan ei onnistu.Ehkä joku päivä onnistun.Uusiakin tulee kunhan ajatus on sellainen.
Istun ja mietin
kuinka monet pöytämme äärellä istuneet
ovatkaan siirtyneet rajan taa
paikkaan mistä en tiedä missä vaeltaa hän…
joka päivä joku heistäkin muistoissa vierähtää
hetken tai kauanki annan ajatuksen vaeltaa.
Kaikki he mulle tärkeitä ovat olleet, joukossa niitäkin jotka vain muualla tapasin
silloinkun kaikki on mahdollista nähdä ja koskettaa
eipä sitä koskaan osaa oivaltaa
voi piankin tulla hetki se ,
sanoma saapuu piankin, ei ole ystävä, läheinen tavattavissa
vain kukkaset kumpua koristaa
et vastausta saa sä kysymykseen, vaikka
tärkeä ois on vastaaja pois.
Olen koittanut oppia elämästä
ei mikään ole pysyvää
en ehkä koskaan ole ymmärtävä
kuinka kaikesta kauniistakin
vain muisto jää.
Ei se mennyt lentsu ohi päivässä eikä parissakaan, tässä olen nuokkunut ja kutonut telkkaria katsellen.Nyt vähän alkaa tuntua siltä, että jospa se ohi menee.
Pakkanenkin on saavuttanut meidät vihon viimein lämpöasteet on vaihtuneet pakkaseksi , sitä on nyt jo neljätosita astetta ja tuuli puistelee viimeisetkin lumet puiden oksilta, siis vinkka käy.Lunta tuli toissa iltana sen verran , että nurmikot peittyivät ja ihan talvelta nyt näyttää.Saattaapa vielä olla kovakin talvi edessä, ennen kuin aurinko alkaa lämmittämään.
Ois vaan pakkasia, että tulisi kantavat jäät ja sitten aurinko kun lämmittää uskaltaisi pilkkijä jäälle istahtaa……
Aamuaskareet , kun valmiiksi saan taidetaan lähtiä Zeppeliiniin vähän katselemaan , oisko tuttuja siellä ,saisi virkistystä vähän ja sitten mukava ,saunottuansa istua iltaa television äärellä, kujelma kädessä ja olla vaan.
Reippaasti on tämä päivä mennyt, lentsukin jo helpottaa.Aamun aloitin jo vartinyli kahdeksan oli hammaslääkäri, sitten kävi eräs ystävämme päiväkahvilla ja maijaakin pelattiin.Yhdeltä olikin kampaajalle meno, ja oikein mukava reissu sekin.Illalla äkkiä piipahti ystävä , tykkäsin kovasti.Sitten soittikin kummisetä ja kutsuivat iltakahville synnyin kotini naapuriin, pimeää oli ja liukas tie, vettäkin satoi.Vaan kahvipöytä oli katettu monenmoisin herkuin ja mehuineen, montapa tuntia vierähti sillä reissulla ja paljon hauskoja juttuja jos vakavampiakin mahtui iltaan ja puolikymmeneenpäs se aika hurahti.Mielikin aina virkistyy , kun käy ystäviä kuin kylläkin omasta kyläilystäkin, vaan olen hyvin huono lähtemään mihinkään, nyt kun saa olla kotosalla, silti kovasti tykkään kaikista teistä jotka käytte jututtamassa.
HUomenna onkin iltapäivä sitten varattu Nuutille ja Anun ja papan kaupassa käynnille.Minä leekaan pikkukullan kanssa.
Paljaana ovat puut , maassa vähän lunta, nurmikko pikistelee sieltä täältä.On kuudespäivä tammikuuta ja mittari näyttää 0,6 lämmintä.Tällainen talvi loppiaisena sapa nähdä mitä tästä seurannee…..
Ympärilläni paljon kasvoja
uteliaita, hämmästyneitä
ehkä tympääntyneitäkin, yhtäkkiä väen tungoksesta tunnen käden
olkapäälläni ,vavahdan, säpsähdän, pelkäänkö
ehkä, käännyn katsomaan, näen silmäsi polttavat
tunnen hipaisun poskellani
sinä
kaikkien näiden ihmisten joukosta
sinä löysit minut
lupasit tulla
en uskonutkaan
miloinka olisit minun uskoani horjuttanut
siltikin epäilin.
Annatko anteeksi
uskoni on vaan horjunut
odottaessani sinua.
Nyt uskon, enkä pelkää pettyväni
kunnes taas menet pois.
Odotan sittenkin.
Loppiainen on nyt avautunut meille ja päättää näin joulun ajan.Alkaa arkinen aherrus joilla alkaa.Minä saan nauttia päivistäni melkein itseni päättämällä tavalla , jos Luoja suo.Terveenä , siis normaalikunnossa mikä minulla on.Olen ihan tyytyväinen, paitsi eilen ja tänään on huonompi olo , en tiedä johtuuko siitä kun hierojalla ruukaan käydä neljän viikon välein nyt taitaa jo olla kuudes viikko , mutta huomenna menen niin sittenpäs sekin syy ratkeaa onko siinä syy vai jossain muualla.Voi se yritellä lentsukin , kun vähän tukkoinen olo .Kyllä tämä varmaan tästä tokenee, pitää nyt levähdellä , mutta ulkoilemaan kuitenkin mieli tekee.
Ulkoillen ja sukkaa kutoen on tämäkin päivä iltaan hurahtanut.Nyt on jo nukkumaanmeno aika käsillä ja huomenna on uusi päivä.Tietenkin ruuanlaitto ja tiskaukset nehän kuuluu jokaiseen päivään.Ei ole yhtään ainoaa kaveria piipahtanut tänään, hautausmaalla aamusella käytiin , siellä niitä kumpuin alla on monia, meidän hyviä ystäviä kuin myös sukulaisia.Silloinkun se portti suljetaan ja kaksimetriä multaa on päällä, sieltäpä ei sitten enää ainakaan siinämuodossa tulla tervehtimään , kun on eläessä täällä vaellettu ja luultu molemminpuolin , että näinhän se jatkuu, yhtäkkiä , kun sairaus iskee ja siitä eteeenpäin ei ole kuin aina vain huonompia päiviä, silloin jo aletaan lähipiirissäkin toivoa , että armahdus kävisi ja noutaisi väsyneen ja sairaan.Jälkeen jääneiden osa se sitten on vaikein.Vaikka elämänlopullinen tarkoitusko lie.
Nuoria ihmisiä yllättäen , kun lähtee keskuudestamme äkkiarvaamatta olipa tapa mikä hyvänsä, sairaus, onnettomuus tai mikä tahansa, silloin jää vieraampikin kysymään miksi näin , miksi näin aikaisin, kun elämää edessä , elämä parhaimmillaan…siihen ei koskaan saa vastausta eikä selitystä.
Elämässä on monta asiaa joita ei ihmisjärki pysty sselvittämään, ja liekö kaikki tarpeellistakaan.
Harjoituksen puutetta.Yritin siirtää ennen kirjoittamiani runoja tänne sivulleni tiedostoista, vaan ei onnistu.Siirsin ne kommentoi kohtaan , niin sieltä ne on luettavissa , ken tahtoo.Pitää vielä treenata miten se onnistuisi oikeen.
Loppiaisen aatto.Hyvin nukutun yön jälkeen on mukava herätä.Amuaskareet tehtynä riisipuuro rusinasopan kanssa tarjoiltu, voin hetkeksi omistautua aivan itselleni.Eilinen päivä hurahti iltaan nopeasti Nuutti kullan luona.Ilta menikin sitten televisiota muka katstellessa , koska torkuin aina välillä, kujelmaakaan en käteeni ottanut.Siltikin riitti unta yöksikin, muutamia kertoja heräilin , kun jäseniä kolotti vaan aina vaan nukahdin uudelleen ja kellon viisarit näyttivätkin puolta kahdeksaa herätessäni.
Päivän ohjelmassapa ei muuta ole kuin hautausmaalla ajattelin käydä , aika näyttää käydäänkö yksin vai kaksin.Antaapa päivän valjeta, sen verran kuin se valkenee, ei vielä pävien jatkumista huomaa.Aurinkoahan tässä jo alkaa odottelemaan , vaikka eihän tuo hirveän kauaa ole piilossa ollut vaan siltikin.Ikävä on jo pilkille, eikä jäistä ole tietoakaan.En ainakaan uskalla mennä vaikka jäätä jossain olisikin.
No maaliskuulla sitten, toivottavasti on sen verran että kerkiää muutaman retken jäällekin tehdä.
Tuli uunissa.Ulkona oikea talvi-ilma , pakkasta kaksikymmentä-astetta.Aamun olen aloittanut reippasti, terveyskeskuksessa verikokeissa, sydänfilmissä ja jäykkäkouristusrokotteenkin sain, kun edellisestä oli kulunut jo se määrätyt kymmenenvuotta.Sekin asia reilassa.Mukava kyllä käydä tuolla tk:ssa ,minun mielestäni siellä hommat pelaa hirmuisen hyvin, hoitajat miellyttäviä, palvelu joustavaa, parinviikon päästä sitten lääkärille sekin on testaus vaiheessa, kun tähän asti olen käynyt Mehiläisessä työpaikkalääkärillä tai sitten OY:ssa, nytpä sitten saan kymmenien vuosien jälkeen palata oman kunnan terveydenhoitopalveluihin, vaikka kyllä kait ne Oy:ssa käynnit ovat olleet jotenkin tänne sidoksissa.Mukava tuolla Tk:ssa on siltikin käydä , kun siellä aina tapaa tuttuja , jotka miellellään tulevat juttelemaan ja minähän siitä kyllä tykkään.Mukava huomata , etteivät ole minua unohtaneet kaupalla olleilta vuosilta, no kyllä kait ylikolmekymmentä vuotta Tyrnävän S-marketissa tekee ihmiset tutuiksi, vaikka puolella väkiluku sinä aikana kasvoikin.Ei enään tunne kaikkia niin kuin silloin , oisko ollu vuosi-83 , taisipa olla.
