Rakastan kertomusta pienestä tytöstä,
joka näytti opettajalle maalaamaansa kuvaa.
Se esitti puuta, ja puu oli maalattu
purppuran väriseksi.
Opettaja sanoi: ”Kultaseni, minä en koskaan
ole nähnyt purppuranväristä puuta.”
”Ai”, sanoi tyttö. ”Sepä todella ikävää.”
Tähän pieneen tarinaan kätkeytyy niin paljon.Kuinka värikkäänä mekin voimme päivämme nähdä, vaikka todelliset luonnon värit olisivat vain tummaa ja harmaata.
Merenjäällä , kun istuu ja katselee ympärilleen päivänä jolloin aurinkoa ei näy, tummat pilvet kauempana näyttävät kuin ne yhtyisisivät merenjäähän.Tuuli pyörittää lunta juuri kairattuun reikään, koitat siinä saada pilkkisi täkyn liikkumaan hokuttelevasti ..vain mielikuvitus asettaa rajat kuinka ison ja minkä värisen kalan toivot sieltä saavasi.
Tuulessa ja tuiskussa kahvittelukin ja eväiden syöminen on paljon herkullisempaa kuin mikään juhla-aterian nauttiminen hienoilta tarjottimilta.Sitäkään ei voi selittää,s iitä pitää itse nauttia.
Sitten , kun on päivä jollion ei ole saalista kotiin viemiseksi, siitäkin löytyy hyvät puolensa.
Kuinka ihanan raukea ja hyvä olo on , jäällä tarpomisen jälkeen , raikas tuuli on puhdistanut kasvot,..ja mielen.
Kyllä elämästä voi nauttia monella lailla , eikä se tarvitse olla aina ylellistä.Televisiosta voit katsella päivät pitkät sarjoja ja kuvitella itsesi kunigattereksi, vaan eläppä todellista elämää, niin tiedät eläväsi.Tämäkin on mukavaa , kun on kaveri joka lähtee mukaan.
Eikä se yksi kerta tee autuaaksi, sinne pitää haluta päivästä toiseen.
Aurinkoa odotellessa omia ajatuksiani.
Iloisia värejä tähänkin päivään, meille kaikille.
Uusi vuosi edessämme
avonaisena kuin lukematon kirja.
Tarinaa emme tunne
juonesta ehkä jotakin.
Vain lukemalla sivu sivulta,sisältö selviää,
elämme myös jokaisen päivämme elämällä.
Tarina vie mukanaan seikkailuihin,
yllätyksiin, iloihin ja haasteisiin.Kaikki ei ehkä mene niinkuin kirjan alussa ajattelee,
emme tulevan vuodenkaan päivien kulusta voi tietää, ennekuin vuosi on taas mennyt, niin kuin kirjankin sisällön tiedämme vasta täydellisenä, kun
viimeinen sivukin on luettuna.
Jokainen sivu on luettava tarkasti, että pysyy juonessa mukana.
Kirjan luettua on mukava selata sivuja uudestaan ja kerrata vähän tarinaa , kun ne on vielä mielessä.Hyvin eletyn vuoden jälkeen on myös mukava selata vähän kuukausia ja päiviä taaksepäin ja näin aloittaa uuden vuoden puhtaalla mielellä.
Toivoen kaikkea hyvää ja tyytyväistä loppua taas seuraaviin luettuihin kirjoihin kuin myös seuraavan vuoden elämään.Taitoa myös hyväksyä kaikki se mihin emme voi vaikuttaa.
(aino)
Olenko minä tässäkin asiassa erilainen, ehkä olen ehkä en. Minä niin tykkään näistä pilvisistäkin päivistä, ne jotenkin luo rauhallisuutta.Vielä paremmin muistaa , ettei kiirettä mihinkään.Hiljalleen olen tässä hommailut kotiaskareita , seitsemältä heräsin ja hyvin olin kuusi tuntia nukkunut, joten tästä se päivä alkaa.Jumppakin ihan kavereiden kanssa .
Mittari aamulla nollassa, Nyt näyttävät kesäkukat olevan jo aikansa eläneet, tiedä vaikka iltapäivällä olisi jo touhua talvisempiin koristuksiin.Ihan vain sen verran , että kesän loppuneen huomaan ja talvea odottelen.Syksyä saa kyllä jatkua , vaikka joulukuulle, varmasti vielä sittenkin ehtii talvea olla..
Kun rakennat siltoja, voit myös
ylittää niitä. -Rick Pitino
Eilen oli minusta juttua Rantalakeudessa, maanantaina kävi Heli Rantala tekemässä juttua vanhustenviikon osioon.Ensin en meinannut suostua, vaan sitten kysyin itseltäni, miksip ei, nythän minulla on ihan omaa aikaa.Työelämässä ollessani jouduin monesta tilaisuudesta luopumaan..keräsin irtopisteitä , jotka ropisivat sairastuttuani jonkun tai joidenkin pussiin.Näin se elämä menee, vaan katkera en ole.Pyrkyreitä ja vain itseään ajattelevia on liian paljon maailmassa, minä en tahdo kuulua siihen joukkoon joilla on aina oma suu lähempänä kuin kontin suu.Noin ruukasi äiti sanoa ja se kätkee monta viisasta ajatusta sisällensä, sen sanoman varmasti oivaltaa , joka haluaa.
Kuviakin laitan tänne , kunhan tulee se oikia talvi, että malttaa olla sisällä, nyt on monenlaista touhua ollut koko kesän ja keväälläkin, alkaa olla lenkkeily ja kuntoilu vähän auttaa ainakin mieleen ja virkeyteen, en minä ihan saamattomin ole ollut, vaikka olen paljon sairastellutkin.Onneksi kuitenkin vielä pystyn vähän aikaa kirjoittelemaankin, särky on kyllä kova, tämänvertaisestakin kirjoittelusta, joten toisena päivänä lisää.
Abbedissan rukous
Herra, sinä tiedät paremmin kuin minä, että minulle karttuu ikää ja jonakin päivänä olen vanha. Varjele minua puheliaisuudelta ja varsinkin siltä luulolta, että minun täytyy sanoa mielipiteeni joka asiasta ja tilanteesta.
Päästä minut taipumuksestani pyrkiä järjestämään muiden ihmisten asiat. Vapauta ajatukseni takertumasta loputtomiin yksityiskohtiin. Anna minulle siivet päästä nopeasti asiaan.
Opeta minulle armeliaisuutta, että kuuntelisin toisten valituksia. Auta minua kestämään ne kärsivällisesti. Mutta sinetöi huuleni, etten puhuisi omista vaivoistani, vaikka ne lisääntyvät ja niistä kertominen on vuosi vuodelta hauskempaa.
Auta minua oppimaan se suurenmoinen läksy, että minäkin saatan erehtyä. Anna minun pysyä kohtalaisen hyvänä. Pyhimys en halua olla, sellaisten kanssa on joskus ylen vaikea elää. Mutta hapan vanha nainen ei ole ihana luomus. Tee minusta ajattelevainen, mutta ei synkkä, avulias, mutta ei komenteleva.
Niin suunnatonta viisautta kuin minun on, on sääli olla käyttämättä viimeistä rahtua myöten. Mutta Sinä tiedät, Herra, että haluaisin kuitenkin pitää muutaman ystävän elämäni iltaan asti. Aamen.
(Rukous on löydetty vanhasta luostarikammiosta.)
Olimme seurakunnanretkellä Pyhätunturilla kolme päivää.Oli hieno reissu.Valokuvat ovat phonessa , enkä ole niitä vielä siirtänyt tänne, ehkä joskus.Meitä oli linja-autollinen ja majoituimme Kairosmajalla.Kolmelle parsikunnalle ja autonkuljettajalle oli varattu mökki Pyhäjärvenrannalta jossa meillä oli omat huoneet.Toiset majoittuivat majatalossa ,siellä kävimme mekin syömässä ja televisiota katsomassa , sen mitä lenkkeilyretkiltä joudimme ja maltoimme.Säätkin suosi, ei satanut, kuin menomatkalla.
Mennessä pysähdyimme Ranuan eläinpuistossa joimme kahvit ja kiersimme kaikki eläinten olinpaikat.
Seuraavana päivänä tulikin kilometrejä kaksitoista ja risat, kävimme tosi hienoissa luonnonmuovaamissa paikoissa, osa kävi vielä vaikeamman reitin.
Portaita oli meilläkin ylös nousta 86 ja 93 ja samat sitten laskeutua , kun olimme juoneet laavulla nokipannukahvit ja syöneet eväitä ja paistaneet makkaraa.TOsi upea reissu.
Tullessa sitten pysähdyimme Pyhätunturin luontokeskuksessa ja Rovaniemellä söimme ja kuljimme kaupungilla kävimme myös tutustumassa Rovaniemen kirkkoon.
Kemissä vielä nautimme kahvit ja sitten iillan koittaessa saavuimme siihen mistä lähdettiinkin, elikkä tyrnävälle.
Mukava porukka, upeat seurakunnan työntekijät jotka tekivät retkestämme onnsituneen, kuin myös leirin vetäjät perillä ja maukkaat ruuat ja illalla lättykestit kodalla tekivät olon kylläiseksi.Aamunsana sekä iltahartaudet oivat hyvin asiallisia ja hyvin vedettyjä nekin.Nyt jaksaa taas koti-arkea pyörittää.Uusia reissuja odotellessa.
Yksin kotona.Tapio Paavolla ja Tuulalla kattotalkoissa.
Tunne , kun menin apteekkiin hakemaan yhtä verenpainelääkettä,farmaseutti katsoo koneelta ja sanoo ettei ole varastossa , eikä ole maahantuojallakaan.Tulee viikolla neljäkymmentä, minulla kolme tablettia jäljellä.Nyt on viikko 31.
Nuori mies minua siinä palveli, oikein hyvä on asiakaspalvelutehtävässään, soitti pyynnöstäni Zeppeliinin apteekkiin, no turha vaiva, ei ollut.
Minäpä reippaana tyttönä olinkin pyörällä asioitani toimittamassa, ja niinhän minä sittenkun olin muutaman tutun porisuttanut, polokasin ja menin terveyskeskukseen , kysymään oisko niillä auttaa minua näinkin vaikeassa pulmassa.Ouluun kyllä iltapäivällä mennään, vaan ei turhanpäiten säntäileminen sovi nyt kuviohini.
Niipä kahden vuoronumeron jälkeen olikin minun vuoroni ja lääkepaketinpahvi mukanani menin luukulle esittäen asiani.Kysäsin vielä että voisko soittaa Kaakkurin apteekkiin , jos siellä ois, kun siitä ohi mennään…
Asia kyllä hoitui terveyskeskuksessakin ihan kymmenen plus pisteen arvoisesti.
Ei ollut Kaakkurissakaan .Lääkärille sitten kysymystä , mihin lääkkeeseen vaihdetaan, kun tälle lääkkeelle ei ole korvattavaa tuotetta.
Sieltä sitten aiottiin minulle soittaa.
Säntäsin siinä välillä kasseineni S-markettiin, että pienet on ostot ,
kipasenpas ne hakemassa lähikaupasta, ei tarvitse Ouluun mennessä poiketa mihinkään.
Lapoin tavaraa kärryyn ohi ostoslistankin ja tulihan sitä kumpikin vaatekassi täyteen ja vielä tarakallekin nyssykän köytin.
Hyvin pääsin kotiin, en kaatunut kertaakaan, vähän pyörä vippasi, kassi-alma aattelin mielessäin , vaikkei pulloja ollutkaan kasseissani.
Enpä yhtään siellä ostoksia tehdessä aatellut , että ei kyytimies olekaan mua käyttämässä, työntouhussa muualla.
Minä nyt olen taas tyytyväinen itseseni suoriutumisesta, ihan ite., ja apteekkiinkin kohta lähden, siellä jo resepti oottaa mua,terveyskeskuksenhoitaja soitti.Hyvin on minua palveltu täällä kotikunnassa.
Tykkää
Kommentoi Jaa
Kirkonkellojenääni kuuluu hyvin selvästi,linnut visertää puunoksalla samaan tahtiin.Kaunis yhteinen sointi.Tuohonkin voisi vielä jotain lisätä., ei kaipaa mitään muuta, voi hiljentyä ja kuunnella, se kuulostaa tosi kauniilta.Monesti ihan arkielämässäkin on hyvä , kun kuulemaansa ei lisää mitään, antaa asian olla ja jatkaa eteenpäin.
Kaunis vaihteeksi pilvinen aamu.Kesä kuitenkin kauneimmillaan.Heinäkuun viimeinen päivä.Vielä on kesää jäljellä, vaikka syksýnmerkkejä onkin ilmassa.Sekin on tosiasia , jota me ei voida muuttaa, eikä tarvitsekaan.Ihminen on pieni muutostenkin edessä, niihin on vaan sopeuduttava, ei koskaan voi tietää mitä seuraavaksi, ja mitä elämä itselle tuo, hyvää vaiko pahaa.Sairaukisa, joihin emme itse voi vaikuttaa, huomaako silloin itse, kuinka helppo on osoittaa toista sormella ja nostaa omaa itseään, että onneksi ei minulle….voi se osua kenelle vain.
Jatketaan iloisena , katsellaan , kuunnellaan kesää ja sen ääniä.Ollaan iloisa ja tyytväisiä kaikkeen siihen mitä meillä on.Ja vaikeuksien kanssa taisteleville myös tyyneyttä hyväksyä asiat joita ei voi muuttaa.Elämän pyörä pyörii eteenpäin.
Mikä se on nauttiessa , jos nyt vähän kehunkin, kiitokset samalla Mikolle lausun.Pakasteessa riittävä määrä mansikoita , ahkerasti mua muisti omilla reissuillaan.Punaposki makeaiset pakasteessa oottaa nyt.
Kuin myös hilloja ja mustikoita ystävä eräs keräsi ja perkkas, puhtaat marjat meille toi.Mustaherukatkin vielä omien lisäksi , soiton saapuessa hakemaan me lähdetään, omissakin pensaissa kohta vähän keräämistä, aamupirtellöön oiva lisä , talven vitamiinipommin kerään.
Itse olen löhöillyt ja aurinkoa ottanut, eväitä ja herkkuja suuhuni vain kerännyt, toki kuntoakin ylläpitänyt, kiitos siitä ystävälle ahkeralle.
Kaikille seurassani viihtyneille suuri kiitos menee tässä , vielä on kesää jäljellä ja siitä nauttimaan nyt lähden.
Harmaa on sää, vaan ihan kirkas mieli.Ulkona kuitenkin kevät tuoksuu, vaikka ei aurinko paistakaan.
Nautitaan ja iloitaan , valoisa on vuodenaika ja vielä jonkin aikaa jatkuu vaan.
Ryske ja pauke ulkoa kuuluu, vanhaa puretaan uuden tieltä.Mukavaa melskettä työstä ja touhusta, jatkuu koko kesän.
Mua ei häiritse ollenkaan, valoisat asiat nähdä saan.Kuntamme kasvaa ja hyvin voi, touhua kuin myös paljon työtä, riittää monelle , monelle haluavalle.Siitä ne veromarkat kasvaa, ja meillä kaikilla palvelut säilyy.Kohta ei tarvitse kulkea tietä kaitaa, pyörätietkin iloa lisää, isot miehet , kun auton ratissa leikkii, me voimme turvallisesti reittiä jatkaa.
Aamulla , kun verhon avasin aurinko pilkisti pilven takaa, minulle iski silmää.
Arvasinhan sen , että piiloon se meni ,kun pilvet sen eteen souti.
Kohta jo lätäköstä kuului läts ja lots, kun vesipisaroita pilvistä maahan tuli.
Tuulikin puidenoksia heiluttaa niin , että humina korvissa soi.
Eipä se haittaa ihmisenmieltä , kuka nyt turhasta valittaa vois.
Aikansa sataa ja sitten on poutaa, vaihtelu virkistää kaikkea kansaa, joka ei päivä yhtäkään , hukkaan nyt heittää vois.
Elämänmerta , kun soutelee naurussasuin eipä ne turhat murheetkaan voi, sydäntä iloista särkeä keltään , kun korvissa laulu soi.
Ei minulla kaikkea ole mitä muilla on,
minulla on kaikkea mitä tarvitsen.
Jos tänään ei paista aurinko, nautitaan muusta,
loppuviikolla se jo paistaa, eikä silloin valiteta muusta.
Kevätpäiväntasaus.Palmusunnuntai.Tästä se minun kevääni aina on alkanut.Lapsesta asti.Se vaan jotenkin tuntuu , kevät , ihan oikeesti.Nyt on ihan oikea Palmusunnuntain sääkin.Kirkkaan sininen taivas , hanki kantaa .
Muistan lapsuuteni pääsiäistä edeltävän sunnuntain juuri tällaisena.Siskoni kanssa lähdettiin hangelle kävellen, jos ei hanki tarpeeksi kantanut mentiin suksilla , aina Järvikankaalle asti , voi sitä metsän kauneutta ja vapauden tunnetta , suksi suhisi hangella , linnut lauloivat, eikä tarvinnut lautua suksien alla.Oikein kovat hanget oli joskus, silloin sitä mentiin pyörillä ja vautia riitti, paitsi joskus se eturatas upposi ja niin sitä lennettiin kuperkeikkaa ohjaustangon yli , vaan matka jatkui.Leikin keskeytti kirkonkellojen kumahdus , joka kuuluin metsän läpi suurena ja voimakkaana.Se tuntui mukavalta.Oli aika mennä riisipuurolle, äiti oli sanonut niin.
😎 Valehtelisin , jos sanoisin etten nauti tästäkin aamusta.Miksipä en.
Mukava herätä ihan entisessä kunnossa, oikoilla , venytellä yön kangistamia jäseniä omassa rakkaassa kodissa.
Laittaa aamupalaa elämänkumppanille ja itselle ja minä kykenen siihen.Jalkani toimii, käteni toimii ,kuulen , näen, tunnen.
Ikkunasta hohtaa valkoinen lumi, hangeksi kovettunut, kirkkaan siniseltä taivaalta aurinko paistaa.
Muistot vielä eilisessä rakkaiden läheisten luona, leikit lapsenlapsen kanssa.Koko päivä iloa ja naurua tuttujen ihmisten tapaamista , ystäviäkin joukossa.
Tästä voi jatkaa hyvällä mielellä.Touhua kyllä riittää , itse niihin annan aiheen ja nautin.
Nauttikaa ja iloitkaa kaikesta siitä mitä on, jokapäiväisissä asioissakin on omat ilonsa ja kiitokseen aihetta.
Surua ja murhetta, särkyä ja tuskaa monen elämän kuuluu jokaisella joskus.Voimaa kaiken kestämiseen ajan tuomaa lohdutusta, , lääkkeetkin auttavat kipuun ,kun kivut ovat fyysisiä.Ystävän olkapää ,vierellä kulkeminen auttaa kaikkeen.
Kaunis on katsoa uuteen päivään,
herätä hyvällä mielellä.
Olla ja elää , nauttien kaikesta mitä tekee,
eipä ne kivutkaan pahalta tunnu.
Ne ovat kuin puoli tuttu, ilmoittamatta tulevat,
eikä ne kysy tykkäätkö,
ovat aikansa, hiljaa heittävät hyvästit,
ja kuitenkin kohta kolkuttavat uudelleen.
Kivutkin kostaa , jos liiaksi huhkii,
puoli tuttu nauttii, kun ilkeyttään tekee.
Kipuja ei pääse karkuunkaan , ovat aina kuin kotonaan.
Rohkeasti puoli tutulle, kun puhuu, selkänsä käntää, ja juttua jatkaa,
liekö nuissa sanoissa totta toinenkaan puoli,
itsensä luulee hyväksi tekevän,
vaikka jalkojen alta maata kaivaa.
Eipäs ole uutta kertynyt
yön aikana maatessa,
unikin karkas viiden aikaan
minne lie matkansa tehnyt.
Ei ole vielä näkynyt,
luulen kyllä saapuvaksi
ennen iltarupiamaa,
sitä ennen pikkusen, kun jotain tekee ja touhuilee,
paanpa sitten pitkäkseni,
kun siltä alkaa tuntumaan.
Ei ole suuria tiedossa,
riittää minulle vähempikin,
aina sitä iloa toivoo, ennemmin kuin pahaa mieltä.
Varjelusta siis mä pyydän, itselle ja teille muille,
ettei ilkeys meitä kohtais,
saatais päivä aurinkoinen.
Iloisella mielellä, askelkaan
ei paljon paina, elon tiellä.
Pahuutta ken paljon jakaa,
lopuksi hän yksin makaa.
Apua , kun anelee
vain tyhjät seinät kuuntelee.
Siis hyvydelle paiskataan
nyt kättä , nautitaan ja iloitaan elämästä.
